Viikkoni oli työntäyteinen: Avoimia Ovia ja Nenäpäivää, joten hulinaa oli riittävästi. Kävin vielä keskiviikkona ottamassa piikkiä akillesjänteeseen, joten viikkoni oli aika lailla siinä. Kari ja Satu hommailivat hevosten kanssa arkiseen tapaan. Kuten ennustettu oli, saatiin viikon keskivaiheilla lunta ja pientä pakkasta on pidellyt siitä asti. Lunta ei ole paljoa, mutta sen verraan, että yleisilme on valkoinen. Yllättävää kyllä, mullakin on jo talvirenkaat alla. Tosin kitkat. Kengättömät pärjäävät pienessä lumessa ja kovettuneessa, joskin koppuraisessa tarhassa. Hopo kesäkengillä ei ole mieluinen mielikuva, mutta viikonloppuna Kari laittaa hokkikengät alle.
Kun pakkaset tulivat, niin lämmitettävä vesiastia kytkettiin päälle. Kyllä kelpaa kaverusten ryystää. Nyt ainakin ovat juoneet sekä sisällä että ulkona. Sella on siirtynyt kokonaan esikuivattuun, muuta ovat sekakäyttäjiä. Heinää on tarjolla edelleen liikaa, mutta vaikea sitä on myöskään säännöstellä, sillä varsan ja vaarin pitää saada riittävästi syödäkseen.
Perjantaina könkkäsin itsekin tallille. Jos ei muuta, niin ainakin noista karvakorvista saa erinomaista terapiaa. harjailin kaikki läpi iltatallin aikaan. Hienosti varsakin on oppinut, että se voi kaikessa rauhassa syödä ja ihminen siinä samalla käy sen läpi. Jalatkin nosta pienestä pyynnöstä keskeyttämättä syömistään. Nyt olemme harjoitelleet myös sitä, että karsinan ovikin saa olla auki ilman että karsinasta täytyisi poistua. Rauhallista on. Liekö sitten tyyntä myrskyn edellä.