Molemmilla nokat tukossa. Saksan tuliainen yrittää iskeä kyntensä myös muhun, vaikka olen yrittänyt sinnetellä vastaan. Vettä tihuuttaa ja maisema on varsin musta. Tallille ehdittiin aika myöhään. Kaikki saivat siivut heinää ja alkoivat niitä tyytyväisinä puputtaa. Kari teki ulkohommia ja minä sisäpuuhia. Kun otin hevoset sisälle, niin totesin, että Sellalle ei ruoka maistu. Se näytti muutenkin vähän huonoa naamaa. Kuuntelin suolistoäänet ja ne olivat aavistuksen vaimeat. Paniikkitila alkoi taas nousta ja huutelin Karin tutkimaan tilannetta. Todettiin, että heitetään satula selkään ja lähtevät lenkille. Sellan kaivelee maata ja syö kaiken, mitä sieltä löytyy. Pakosti mukana menee myös maa-ainesta. Nyt ei mitään vatsareaktiota ole ollut, joten sen suhteen ei ole ollut aihetta huoleen.
Kiersivät ensin puu-ukkelin lenkin. Tarjottiin vähän välihuikkaa ja kuunneltiin suolistoa. Vieläkin äänet olivat vähän vaimeat ja mielestäni hevonen oli aavistuksen pinkeänä. Lähtivät vielä käymään Päivölässä. Vauhtia oli mukavasti ja hevonen tuntui kaikin puolin hyvältä. Olin kaapinut jo väkkärit pois kupista ja puolittanut heinät. Kun lenkin toinen puolikas oli takana, niin tamma vaikutti iloiselta itseltään. Pinkeys oli poissa. Joi reippaasti ja iski kiinni heiniin. Juotin vielä muunkin porukan ja Sellalle jäi melassivesisaavi karsinaan.
Lähdettiin kotiin lähempänä kymmentä ja sovittiin, että Caro käy vielä keskiyön aikaan katsomassa vointia. Kaikki oli ollut ihan asiallisesti, joten lievästä ylireagoinnista taisi olla kyse. Ollaan nyt kuitenkin erityisen herkillä. Ehkä ihan ymmärrettävästi.