Koska hevoset otettiin lauantaina tympäisevät kelin takia vähän aikaisemmin sisälle ja koska mulla oli taas nukkumisen kanssa vähän haasteita, niin lähdin viideltä pistämään hevosia ulos. Varhaiset aamut ovat siinäkin mielessä mukavia, että muu liikenne on vähissä. Hevoset ottivat aikaisen saapumiseni varsin tyynesti. Hirvittävä hörinä alkoi heti, kun tallituvan ovi aukesi. Olivat jo valmiiksi hereillä. Heitin kaurat ja vähän heinää ja samalla juotin kaikki lämpimällä melassivedellä. Hyvin maistui. Kiulu kiersi karsinan ovelta toiselle ja pikkuinenkin ryysti niin tosissaan. Tatanka juo muutenkin tosi hyvin ja olen jopa miettinyt, että sille pitää ehkä laittaa isompi juoma-astia. Olen jopa miettinyt, että pitäisikö sen muutenkin muuttaa Hopon karsinaan.
Ennen kuutta porukka poistui tallin takaovesta pihaton kautta pihalle. Siivoilin karsinat ja täytin vedet sekä kannoin kuivaheinäpaalin sisälle. Kävin vielä katselemassa kolmikon mutustelua ja lähdin sitten valkenevassa aamussa ajelemaan kotia kohti. Kari siellä nukkui vielä täysillä ja heräilikin vasta joskus kymmenen jälkeen.
Laura oli jo taas ehtinyt kysellä tallireissua. Ilmoitin, että jos tulee puoli kahdelta pihaan, niin mennään porukalla tallille ja pääse Karin kanssa lenkille. Likkahan oli heti valmis ja näin tehtiin. Suunnitelma oli, että valkoiset lähtevät kiertämään Päivölän peltolenkkiä ja Tatanka jää minun kanssani talliin. Mua vähän jännitti, että kuinkahan meidän käy.
Otettiin koko kolmikko sisälle ja valkoiset laitettiin ratsastuskuntoon. Kun Sella ja Urho käppäilivät ulos, niin kyllä Tatankan olemus terävöityi. Olin suunnitellut, että heitän sille vähän kauraa kuppiin ja huolehdin heinityksestä, jos ruoka vaikka pitäisi ikävän poissa. Osittain pitikin, mutta osittain ei. Ekat 5 min ikävä oli kova. Vatsa meni ihan löysäksi ja huuta piti jonkin verran. Välillä juniori kävi kuitenkin nappaamassa ruokakupista pari jyvää tai otti heinäkasasta suullisen, mutta pyörähteli kuitenkin ympäri karsinaa. Ehdin jo soittaa Karille, että toisen ratsukon pitää varautua kieppaamaan ympäri. Sovittiin, että katsellaan vielä muutama minuutti.
Kuulostelin tilannetta toiset 5 min ja varsa alkoi rauhoittua. Se keskittyi enemmän heiniin ja vähemmän ikävöintiin. Soitin Karille, että näyttää paremmalta, joten voivat jatkaa matkaa reippaammin. Mä sain vähän käydä muuallakin ja touhuilla tallihommia ja varsa nakersi heiniään. Kyllähän se valppaana oli ja tirkki ikkunoista, mutta ei kuitenkaan panikoinnut ja alun pieni ahdistuneisuuskin lientyi vähitellen. Tunnin ja vartin päästä isot hevoset saapuivat takaisin ja mikään ihmeellinen riemu ei siitä ratkennut. Kokonaisuudessaan varsa otti yksionolon haltuun varsin hyvin. Helpottuneitä toki olimme molemmat, kun saatiin talliin seuraa, mutta maailma ei kaatunut, vaikka tallissa jouduttiin olemaan ihan kahdestaan vähän aikaa.
Satukin piipahti paikalle. Hevoset saivat hetken syödä tallissa heiniä ja me ihmiset joimme teet ja kahvit. Lenkki oli mennyt hyvin. Pohjat on kovat ja tarhakin on epätasainen. Nyt pitää toivoa pikaisesti lunta. Ennuste elää ja kovasti lunta on luvattu, mutta aina viime hetkellä se etelän osalta perutaan.
Kun kahvit oli juotu, niin hevoset pääsivät pihalle. Laiteltiin iltatallia ajatellen talli valmiiksi ja heitettiin vielä porukalle vähän lisäheinää ja lähdettiin vähitellen ajelemaan Keravan kautta kotiin. Hetki siinä möllöteltiin ja sitten Kari lähti ottamaan hevosia sisälle ja mä tuikkasin saunan tuleen.