Tiukasti aikataulutettu päivä. Caro laittoi hevoset ulos, mutta kymmeneltä olimme jo tallilla puuhaamassa. Pari tuntia siinä taas vierähti ihmetellessä. Ei mitään ihmeitä tehty, koska mitään ihmeitä ei pysty nyt edes tekemään. Hevosten kannalta kelit ovat nyt kyllä totaalisen perseestä. Jos tätä vielä kovinkon pitkään jatkuu, niin samalla peruskuntokausi menee jo vähän pilalle. Mutta eipä mitään, harrastustoiminnasta on kyse. En ole vallitsevaan tilanteeseen kuitenkaan kovinkaan tyytyväinen.
Kun tallilta päästiin, niin olikin jo kamala kiire Graniin. Siellä piipahdettiin pikaisesti ja huristeltiin kodin kautta tekemään iltatallia. Homma hoitui suunnitellusti. Juotettiin hevosia huolellisesti, sillä eivät juo hyvin pihalla, vaikka lämmitetty juoma-astia on niillä tarjolla. Mieluusti hörppäävät ämpäristä lämmin vettä tai melassivettä erillisesti tarjottuna. Ainahan sitä täytyy tarjoilua olla.
Kun talli pistettiin säppiin, niin kiirehdittiin kentälle. Kyseinen kone laskeutui ajallaan, mutta odottamamme matkustaja Malagan koneesta pääsi tarkastuksesta läpi ihan viimeisten joukossa. Kyllä kyyneleet vähän kiersivät silmissä, kun saatiin kuljetuskoppi auki ja pieni matkustaja painautui kylmästä väristen syliini. Reilu vuosi on oltu ilman koiraan, mutta nyt se asia on taas muuttunut. Täytyyhän tallilla rottakoira olla!