Itsenäisyyspäivä. Itsenäinen Suomi. Se on minulle valtavan tärkeä asia. Ja varmasti jokaiselle suomalaiselle. Olisi meno vähän toisenlaista, jos ei sotia olisi käyty ja taisteltu. Samalla pitäisi mielestäni kuitenkin muistaa se apu ja tuki, joita maamme sai sotavuosien jälkeen ja ymmärtää, miten valtavan hyvin meillä on asiat nyt. Itsenäisyspäivänä aina mietin myös suomenhevosen historiaa. Se on aika rankka juurikin sodasta johtuen. Tänä vuonna ajatukset kiersivät luonnollisesti myös paljon Hopon ympärillä. Se oli niin hyvä esimerkki sitkeästä, periksiantamattomasta, rohkeasta ja kovapäisestä hevosesta, joka olisi varmasti tehnyt kovissakin oloissa työtä käskettyä. Suomi ysiysi, hyvä me!
Aamutallin lähti piski kantokassissa mukaan. Sen tuli aika nopeasti vähän vilu, vaikka Hopon yksi loimi on nimetty sille loikoilupaikaksi. Kun karsinoita siivotaan, että pennun aika ei meinaa oikein kulua, mutta tänään se hoksasi, että kakkakikkareita voi otta suuhun. Maku ei ilmeisesti kuitenkaan ollut ihan huikea. Jotkut koirat syövät kahjoina paskaa. Tämä ei ilmeisesti oikein tajunnut kikkareiden gourmet-arvoa. Edellisen päivän tavoin se kipitteli perässäni kun hain heinää tai kuivikesäkkejä. Mukava tallikaveri tuosta tulee, kunhan vähän kasvaa. Olen ajatellut ihan oikeasti opettaa sen odottamaan karsinassa, jos olemme ratsastamassa. Dottien kanssa homma ei koskaan mennyt siihen pisteeseen. Senhän piti olla aina mukana kaikessa, mutta jos nyt homma menisi toisin. Tänään nyt en ihan vielä aloittanut koulutusta. Sen sijaan pentu oleili tyytyväisenä omassa kantokassisaan. Vähän hymähtelin, että en olisi voinut ikinä kuvitella, että joskus mulla on koira, jota kantelen olkalaukussa. No nyt on! Huvittuneena sanoin Karille, että ei tosta kassissa kyyköttävästä kaverista kyllä tallilla kamlasti apua ole. Eikä meillä taida niitä rottiakaan kamalasti olla. Mutta kuten sanottu, kunhan kesä tulee, kaveri vähän kasvaa ja kelit lämpenevät niin eiköhän tuolle oma roolinsa tallillakin kehkeydy. Jos ei muuta, niin kulkee mukana ja heiluttaa häntäänsä.
Koska takatarha on aivan kammottavassa kuosissa, niin tehtiin oikaisu etutarhasta vierastarhaan. Samalla pääsevät kentälle, sillä kenttä on sentää tasainen. Mua raivostuttaa vallitseva tilanne. Maa on koppura, ei lumesta tietoakaan. Tarhat jäätyivät muhkuraisiksi ja varsinkin Urho kärsii tästä tosiasiasta kovasti. Mitä olen ennusteita katsonut, niin helpotusta asiaan ei ole tulossa. Ennemminkin enemmän pakkasta. Ei ole luvassa valkeaa joulua eikä treenattuja hevosia. Jos kelit jatkuvat tällaisina, niin meiltä ei saada hevosta myöskään kevään ensimmäisiin kv-kisoihin Viroon.