Kari piti ansaitun vapaapäivän ja aloitti sen lyömällä Urholle kengät jalkaan. Koska lumesta ei ole tietoajaan ja äijän seuraava työmatka lähestyy, niin päädyttiin tähän. Tämä talvi on varmaan mun elämäni talvista surkein. Saa nähdä, jos vielä luntakin saataisiin, mutta erittäin huonolta näyttää.Koppurainen, muhkurainen pohja ei ole kenenkään mieleen ja hevosten liikuskelun tarhassa se tekee melkoisen vaikeaksi. Hopo aikanaan tamppasi kulkureitit ja se saa nyt olla Urhon tehtävä. Muille ei kuulemma ole kenkitä tiedossa.
Tallihommien jälkeen Kari lähti kauboille ja mä kiirehdin Lauran kanssa tallille. Käytiin ensin autolla katsomassa yksi reitti ja sen jälkeen tyttö lähti samalle taipaleelle Sellan kanssa. Mä jäin siivoilemaan karsinoita ja puuhailemaan sitä sun tätä. Ratsukkoa saapui ajallaan ja tyytyväisenä. Kuivateltiin tamma ja juotettiin sille ansaitusti melassivettä. Tämän jälkeen se pääsi taas Tatankan ja Urhon kanssa pihalle ja kaikki saivat aimokasan heinää turpansa eteen. Me Lauran kanssa lähdimme kotimatkalle. Tyttö hypisteli ja helisteli lahjapakettiaan. Vannotin häntä avaamaan sen vasta jouluaattona. Tässä vaiheessa voi varmaan paljastaa että laatikko piti sisällään ihanan, iskemättömän LAS-kypärän.
Kari teki vielä iltatallin ja vähitellen aloimme rauhoittua jouluun. Mulla on vuoden työt tehtynä ja nyt on viikko aikaa nollata ja aloittaa uutta.