Aatto alkoi aamutallilla. Eipä ollut lumesta tietoakaan joten ei myöskään mistään jouluratsastuksesta kannattanut haveilla. Maa on musta ja vettä sataa. Tarhakin on sen mukainen. Maa toki kova ja sen ihanampaa on kun sen jäisen ja muhkuraisen pinnan päälle sataa vettä. Kolmeen pekkaan (Pedro mukana auttamassa) hoideltiin hommat joululauluja kuunnellen. Lauran laittamat havut olivat olleet pienen mielenkiinnon kohteena, mutta pääosin edelleen paikoillaan. Juotiin glögit tallituvassa ja vähitellen suunnattiin kotiin nauttimaan notkuvasta pöydästä ja lämpimästä saunasta. Keli aiheutti sen, että mitään mieletöntä joulufiilistä ei ollut, mutta aina sitä jollain lailla tunnelmaan pääsee. Varsinkin kun ilta pimenee ja saa sytyttää knyttilöitä ja muita jouluvaloja. Ennen kotiin lähtöä sytytin tallin lyhtyyn kynttilä Hopoa ja Dottieta muistellen. Vaikea tuota kaksikkoa on ilman kyyneleisiä silmiä muistella.
Kari hoiteli iltatallin, joka olikin nopeasti tehty. Ehti kuitenkin kikkailla vedenkeittimen kanssa siinä mittakaavassa, että kotona pääsin antamaan ensihoitoa palovammoihin. Tietenkään ei lääkäriin lähdetty. Hevosilla kaikka hyvin ja tyytyväisinä olivat tulleet vesisateesta sisälle.
Kiltteinä olimme taas olleet ja pukki muisti meitä runsaskätisesti! Kiitos kaikille ja Hyvää Joulua!