Dubaissa Maktoum cup starttasi meikäläisten aikaan viideltä ja kutakuinkin kolme sataa ratsukka pyyhälsi aavikolle. Meikäläistä aikaa kuudeltä mä pyyhkäisin tallille. Aamutallin ja omien hevostouhujeni ohella seurailin kisan etenemistä. Suomalaiset aloittelivat maltillisesti ja etenivät reitiltä tarkastukseen ja siitä taas seuraavalle lenkille. Dubaissa pöllysi hiekka ja meillä täällä luvattu lumisade teki tuloaan. Yön aikana oli vähän tullutkin jo lunta ja pitkin päivää sitä sateli lisää. Hevoset pääsivät nakkena pihalle ja vaikuttivat varsin tyytyväisiltä. Kari oli tehnyt niille heinästi piilokasoja, joita saivat nyt sitten lumen alta kaivella esiin. Ja pitkästä aikaa sai piehtaroida puhtaassa, pehmeässä lumessa.
Kohta keskipäivän jälkeen oli Karin tallivuoro. Hevoset saivat kukin liikutuksensa. Ensin Urho pääsi pellolle päästelemään höyryjä seuraavaksi käsittelyyn pääsi Sella ja viimeisenä Tatanka. Tyttöset tosin joutuivat tyytymään kenttätouhuihin. Olin jo aamulla todennut, että olivat aika rapsakkaina kaikki. Hyvän ulkoilupäivän päätteeksi Kari vielä laitteli heinät ja keräili kolmikon yöksi sisälle. Kotona ruoka ja sen jälkeen uni maistuivat.
Kisastudiota pidettiin pitkin päivää. Harmi kyllä suomalaiset päätyivät jättämään leikin kesken. Leikiksi ei 160 kilsan matkaa paahtavalla aavikolla voi tosian sanoa. Koville joutuivat niin hevoset kuin ratsastajatkin. Koko suomalainen kolmikko keskeytti sadan kilsan tietämillä. Muitakin tuttuja nimiä oli mukana, joten seurattaa riitti myöhälle iltaan asti. Sympatiat olivat Tonjen puolella. Hevonen päätt lopettaa kisan 4 km ennen maalia. Tuli mieleen se kerta, kun Kari ratsasti 120 km ja tuli rennosti hölkillä maaliin. Ja muutaman minuutin palauttelun jälkeen lopputarkastuksessa hevonen olikin ep ja tulos hylätty. Paha, paha paikka. Työ on jo ikään kuin tehty, mutta palkintoa ei tule. Tuollaiset Dubain kisat kuten kv-kisat muutenkin ovat kuitenkin aina myös opintomatkoja. Vaikka tulosta ei tulisikaan, niin ne ovat jo itsessään elämysmatkoja. Ja luonnetta sekä nöyryyttä kasvattaa kilpailureissut, jotka eivät tulosta suo. Oppii myös arvostamaan lajia entistä enemmän. Ja me jos ketkä tiedämme, miten sitä kahlataan eteenpäin hylkäyksestä hylkäykseen. On koettu ja paljon niistä keikoista opittu. Opittu myös ymmärtämään, että tuloksen ja hylkäyksen välissä oleva ero voi olla hiuksen hieno.