Perjantai ja 13. päivä. Yleensä perjantai 13. on ollut mulle oikeastaan ihan onneksi. 13.11. sen sijaan on surkeuden päivä. Hopon poislähtö on vielä niin lähellä, että tällaiset tasapäivät ovat raskaita. Olen viikon verran tehnyt jo henkisesti töitä sen asian kanssa, että nousisin jälleen ratsaille. Aamupäivällä kun katselin työhuoneen ikkunasta leijailevia lumihiutaleita tuntui siltä, että tänään on se päivä. Ei ollut.
Laura tuli meille iltapäivällä, pakkasin piskin laukkuun ja suuntasimme tallille. Minä tein tallihommia ja Laura alkoi laitella Sellaa ratsastuskuntoon. Likalla on niin riuskat otteet, että tamma näyttää herkästi hapanta naamaa. Selosti vähän, että kannattaa hidastaa ja keventää omia otteitaan, jos haluaa elää tämän yksilön kanssa harm
oniassa. Laura on siitä mukana teini, että ottaa sanomisista opikseen ja muutenkin yrittää kyllä parhaansa.
Kun kaikki oli valmista, niin likka hypähti selkään ja lähtivän ensimmäistä kertaa kaksistaan Päivölän peltolenkille. Vannotin moneen kertaan, että ottaa pohjat huomioon ja muistaa kääntyä kulloinkin oikeasta kohdasta. Tyttö vakuutti, että muistaa kyllä reitin. Lähtivät reippaina matkaan. Otsalamppu olisi ollut ihan paikallaan, mutta onneksi sentään huomioloimi ja huomioliivi olivat päällä.
Puolitoista tuntia olivat matkalla. Sade tuntui kuulemma piikeiltä kasvoissa. Liukasta oli ollut ja siitä syystä olivat edenneet rauhallisesti. Olin tyytyväinen tähän. Muutenkin olen tyytyväinen siihen, että Laura pääsääntöisesti tekee, mitä pyydetään ja aika usein osaa myös valintatilanteissa tehdä hyviä ratkaisuja. Kova hinku olisi päästä kisaaan ja toivottavasti pian pääsevätkin. Ei nyt vielä tammikuussa, mutta ehkä kevään aikana kuitenkin.
Lenkin jälkeen pyyhkäistiin Sella kosteilla räteillä, juotettiin se, palkittiin porkkanoilla ja loimitettiin. Pääsi sitten pihalle väliheinille. Laiteltiin paikat kuntoon ja pakattiin itsemme autoon. Kari oli jo tulossa, mutta reittimme eivät kohdanneet. Minä heitin Lauran kotiin ja kiirehdin kotiin Pedron kanssa. Samaan aikaan Kari laitteli Urhoa valmiiksi ja kiersivät saman lenkin kuin Sellakin, mutta vähän reippaammin. Hevonen tuntui hyvältä. Iltatalli vähän venähti ja väkkäreiden jälkeen Sella ja Urho olivat kuulemma molemmat jo nuokuksissa.