Lauralla on lomien jälkeen into päällä ja näin ollen kävin nappaamassa hänet kyytiini aamulla puoli seitsemältä. Lämpötila oli nollassa ja tiet peilijäässä. Jotein pientä hippusta leijaili maahan. Lunta toivottaisiin vielä ainakin puolet lisää, mutta on tämäkin parempi kuin musta ja jäinen maa. Annettiin aamuväkkärit, harjattiin pollet ja kollattiin ne läpi. Urho taas ekana ulos, sitten Sella ja viimeisenä unelmoija Tatanka. Jälleen sain hilata sen narun kanssa pihalle. Olivat olleet rauhallisesti, joten karsinat olivat tosi siistit ja helposti siivottavissa. tehtiin erityisen tarkkaa työtä ja lisättiin kuiviketta. Sitten juotiin teet!
Laura haki Sellan sisälle ja laitteli sen valmiiksi. Seurailin ylimalkaisesti vierestä ja olen kyllä tosi iloinen siitä, miten näppärästi meidän mamma bellaa käsittelee. Aluksi oli varusteiden kanssa ihmettelemistä, mutta tosi nopeasti kaikki asiat ovat jäsentyneet ja hommat menevät niin kuin kuuluukin. Mun ei tarvinnut muuta kuin vähän pitää mielialaa yllä, kun tyttö kiristi satulavyötä. Sitten olivat valmiit peltrotreeniin.
Tekivät ensin kilsan alkuverkat kiertäen pyörätien kautta pellolle. Sovittiin, että tekee neljä kierrosta. Eka ravia ja käyntiä, siirtymisiä paljon. Toinen ja kolmas ravia ja laukkaa ja vika taas ravia ja käyntiä. Eka ja toka kiekka menivät tosi mallikkaasti. Sitten Sella vähän alkoi innostua ja tyttö sai tehdä ihan tosissaan töitä. Hiki tulu molemmille, mutta ihan tyydyttävästi selvisivät ja kymppi tuli täyteen. Otin videokuvaa ja Laura pääsi itse analysoimaan tekemistä. Totesi saman, että kun vauhti lisääntyy ja homma menee hivenen hektiseksi, niin istunta leviää. Tyttö tekee parhaansa ja on kamalan vähän aikaa vasta treenannut, joten kyllä se siitä. Kehitystä on tapahtunut ja tapahtuu jatkossakin. Kisoihin tekee mieli, mutta vielä siihen on vähän matkaa.
Kun Sella teki töitä pellolla, niin tohuilin varsan kanssa omiani. Vähän venyteltiin ja väistätin sitä. Porkkanan taika toimi jälleen. Se on kyllä kiva varsa. Yhdessä katseltiin aidalta, kun mamma kipitteli menemään.
Juotettiin homman jälkeen koko kolmikko. Urhoa joutuu komentamaan, että Tatanka saa osansa. Poljin sille jalkaa, niin pysyi kauempana. Sella pääsi puomin taakse piehtaroimaan ja kieppuikin oikein antaumuksella. Sitten sille vedettiin oikein toppaloimi kera kaulakappaleen, sillä hinkutin sitä taas kuumilla pyyhkeillä ja pesin myös persvaon, joka oli jotenkin taas muuttunut riitteiseksi. Puhtaana, tyytyväisenä ja puettuna se pääsi tarhaan. Meni vielä piehtaroimaan loimenkin kanssa ja sitten siirtyi heinille.
Kotona otinkin pienet päiväunet ja sitten aloin rakennella parille uudelle valmennettavalla alkavan kauden kisakalenteria ja treeniohjelmaa. Mukavaa puuhaa, kun saa tehdä uusien ihmisten kanssa töitä. Mua vähän huvittaa, että vaikka en ole ollut mitenkään erityisen innostunut nuorten valmennuksesta, koska aikanani touhusin kovastikin Keravan Urheilijoiden nuorten kanssa, niin tässä sitä nyt taas ollaan. Mulla on kaudella 2017 neljä nuorta sparrattavana. Mietinkin tässä jo, että taidan kesällä järjstää ihan tälle nuoriso-osastolle jotain omaa leiritoimintaa. Olen aika innoissani. Taas jotain uutta!
Kari hääräsi tallilla illan. Tyytyväinen kolmikko jäi yöpuulle.