Tein tynkäpävän töissä ja Kari asettelit omat suuntimensa kohti Johannesburgia. Ennätän vielä saada auton i jäisellä pihatiellä linkkuun ja kovan ähellyksen jälkeen jumiin lumeen. Erinomaisen hyvä lähtö Karille. Muutenkin olen aina hätää kärsimässä itsekseni ja jos en pääse edes pihalta pois, niin mikä kaikki muu voi tuottaa ongelmia. Onneksi lähtö viivästyi viikolla ja sen myötä keikka lyheni samaisella ajalla. Eiköhän tästä taas selvitä.
Painelin kolmelta tallille Laura pykälässä. Ehdin jo yllättyä, että pitikö mun ottaa karsinatkin, mutta Satu ilmoitta oikeastaan samalla hetkellä, että tekee tallihommat tänään vähän myöhemmin. Laiteltiin Sella ratsastuskuntoon. Tällä kertaa Laura laittoi hokkotossut jalkaan. Ähisi siinä laittaessaan, että ovat kyllä aika työläät. Totesin, että niinhän ne ovat. Tai ovat ainakin meidän tallilla kaikkien muiden paitsi Karin mielestä. Saatiin töppöset kuitenkin tiiviisti paikoilleen ja ratsastajan selkään. Tarkistin vielä vyön ja sitten pääsivät liikkeelle heijastinloimella, heijastinliivillä ja otsalampulla varustettuna.
Aloin laitella heiniä valmiiksi, niin johan tyttö soitti, että jotain on outoa. Pieni konsultaatio, jonka jälkeen hyppäsin auton puikkoihin ja kaahailin perään. Eivät olleet ihan ehtineet Päivöläntielle. Laura selitti ongelman laatua, että pohkeeseen tuntuu naks. Tutkittiin tilannetta, tyttö tuli alas selästäkin, mutta ei se naks siitä selvinyt. Ravaili muutaman pätkän valvovan silmän alla ja liikkeessä ei ainakaan ollut mitään huomautettavaa. Todettiin, että jatkakoot matkaa.
Puolessatoista tunnussa heittivät 15 km:n lenkin. Kaikki oli mennyt hyvin ja naks oli loppunut. Satukin oli ennättänyt piipahtamaan ja auttelemaan tallihommissa. Oikeastaan samalla hetkellä, kun olini saanut kaiken valmiiksi kopisteli Laura Sellan kanssa sisälle. Vähän kuurassa olivat molemmat. Keli oli aika ihanteellinen: pari astetta pakkasta ja tuuli nollassa. Jotain pientä hyhmää tihutteli, mutta se ei tamman tahtia ollut hidastanut. Pyyhkäistiin hiet pois ja Laura valmisteli melassiveden. Sitten juotiin teet.
Hetkeä myöhemin otettiin kolmikko sisälle. Olin kuvitellut, että Sella käy lumessa piehtaroimassa. Ei käynyt. Kävi toki piehtaroimassa, mutta tuulikaappipihatossa. Siinä, mihin tallin käytävältä lakaistaan käytävälle kulkeutunut irtosälä. Joten märkä hevonen oli kauttaaltaan pellettipurussa kun se tyytyväisenä tuli sisälle. Tatanka oli muutenkin pitkin iltaa laukkaillut vierastarhasta päätarhaan, tehnyt kunniakierroksen ja kiitänyt takaisin vierastarhaan. Se luonnollisesti kirmaili nytkin takakautta sisälle, mutta Urho jäkitti paikallaan vierastarhassa. Kävin avaassa portin ja sieltä herra huumoritajuton asteli omaan karsinaansa ilman sen suurempaa ohjausta. Taisi olla ensimmäinen kerta, yleensähän se lähtee jonnekin muualle haahuilemaan. Niin ne vaan tavat muuttuvat.
Touhuiltiin siinä vielä hetki. Minä laittelin aamuksi asioita valmiiksi ja tarhoilla kiertäessäni huomasin, että löytyikin syy siihen, miten Tatanka niin kovalla innolla ja vauhdilla pääsi rallattamaan tarha-auletta ympäri. Yksi kiitoa rajoittava tolppa oli katkaistu ja tamatarhan sekä perustarhan välille viritellyt langat olivat sikin sokin. Siinä on ollut ihan idea, että joutuvat kiertämään vähän kauempaa ja ottamaan vauhtia pois. Nyt shikaani oli oikaistu ja baana on auki. Keräilin langat, porttikahvat ja katkenneen tolpan. Virittelin langat siten, että eivät makaa maassa ja sähkökin ehkä vähän kulkisi. Voivat nyt painaa leveämpää baanaa pitkin kunnes maa on sula ja saadaan uusi tolppa nuijittua maahan. Laura harjasi sisällä hevosia. Manaili Sellaa, jota ei tietenkään puhtaaksi saatu. Vieli piti siivota Sellan jättikokoiset paskat, jotka se pudotti tallin pihaan tullessaan. Tyttö oli täpinöissään. Ei pelkästään onnistuneesta ratsastuksesta vaan siitä, että seuravana päivänä häntä odotti lento etelän aurinkoon. Tivasi kotimatkalla, että mitä minä haluaisin tuliaisiksi. Hymyilin hämärässä. Hassu likka.