Kyllä aika kuluisi ilman työntekoakin! Caro laittoi hevoset ulos, joten saain heräillä vasta seitsemältä. Kissat ja koirat ruokittuani join oikein kupposen teetä ja katselin telkkarista tennistä. Aurinko alkoi paistella keväisesti ja me lähdimme Pedron kanssa metsälenkille. Se oli osittain aika raskasta puuhaa, sillä pentuhan ei umpihangessa kulje, vaikka hanki on ihmisen nilkkaan asti. Jouduin sitä osittain kantamaan. Hikihän siinä tuli ja eka suihku pitikin ottaa jo päivän tässä vaiheessa. Samaan aikaan Kari lillutteli varpaitaan Intian valtameressä.
Yhdeltätoista lähdin ajelemaan tallille. Nappasin ensitöikseni Urhon tarhasta ja löin sille Hopon satulan selkään. Urhon kanssa haastavin tilanne on selkäännousu ja alitajuisesti tämä tieto on aina mulla takaraivossa. Niinhän siinä taaskin kävi, että juuri kriittisellä hetkellä se teki tiukan neulansilmän oikeaan ja sitten menimme jotain ravin ja käyninnä välimuotoa kentälle asti. Jossain vaiheessa sain jalustimen jalkaan ja palailtiin samaa reittiä takaisin. Totesin myös, että satulavyö jäi ihan liian löysälle. Mutta Urholla on näitä rajoitteita: ei saa olla liian tiukkaa satulavyötä tai se nousee pystyyn, ei saa ottaa ohjista tai se nousee pystyy, ei saa sitä tai tätä tai se nousee pystyyn. Ja jos paino siirtyy yhtään satulan takakaarelle, niin se riehantuu lopullisesti. On oltava siis hyvin vakaasti joka tavalla.
Kun lähtötilanne oli rauhoitettu, niin mentiin Ridasjärventien kautta takapellolle. Mua vähän hermostutti mennä vilkasliikenteisen tien vierellä. En edelleenkään pidä kuolaimetonta viritystä mieluisana. Enkä muutenkaan pidä ihan ideaalina, että puuhailen noiden tyyppien kanssa yksinäni. Jos mulle tänäänkin olisi jotain sattunut, niin ennen huomista ei kukaan mua kaipaisi. Rauhallisesti kuitenkin etenimme, mitä nyt auran jättämää lumikasaa ja paria kiveä piti pelästyä. Ei mitään mieletöntä draamaa, mutta varmuuden vuoksi olen nyt sentään pitänyt puhelinta taskussa kun olen ratsailla ja on se tallilla ainakin mukana. Päästiin pikkutielle ja oloni muuttui heti paremmaksi. Urho sätkähteli vielä muutamaa juttua, mutta sitten päästiin pellolle. Eka kiekka mentiin käyntiä ja ravia ja toka kiekka ravia ja laukkaa. Sitten pellon päähän ilmestyi traktori, jota piti alkaa kyyläilemaan. Tehtiin vielä jonkin aikaa voltteja ja kiemuroita. Lähdettiin palailemaan samaa reittiä ja potkin matkan varrelle tipahdelleet paskakikkareet pois. Urho oli hyväntuulinen ja palkitsin sen hevosherkuilla. Kun päästiin takaisin tallille, niin kuorin varusteet pois jo puomilla ja palautin sen tarhaan. Sella siellöä jo kovasti kaipailikin. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Keväältä tuntuu.
Laitoin tallin valmiiksi iltaa varten. Vedin lantalassa paskat nippuun, kahlasin metsikköön ja hain hevosille havuja, täyttelin heinäsäkit ja jaoin kolmikolle väliheinät. Neljältä olin kotona ahmimassa välipalaa. Pedro kellahti syliini ja otettiin tunnin torkut. Puoli kahdeksalta pakkasin sen kassiin ja lähdimme iltatalliin. Piski pisteli menemään pitkin tallialuetta ja kanniskeli paskapalleroita elämänsä innolla. Välillä se kirmaili perässäni ja välillä omilla teillään. Otin hevoset sisälle. Ne piti hakea tarhan toiselta puolelta. Oleilivat kaikessa rauhassa ja oli taas sellainen ilta että oikeastaan ne olisi ollut kiva jättää kokonaan ulos. Tulivat rauhallisesti ja taas tyylikkäästi yksi kerrallaan Urhon johdolla. Harjasin ja kollasin ne, laitoin aamun heinät valmiiksi, täytin heinät ja toivotin hyvät yöt. Kotona olimme yhdeksältä ja totesin, että Suunnon mukaan ahtiivisuuteni oli ollut 250%. Silmäilin vielä Vesilahden osallistujalistoja. Muutama uusi nimi ja muutama rohkelikko aloittaa kautta jo tässä vaiheessa. Luokat ovat aika pieniä, mutta toivottavasti saavat hyvät kisat käyntiin ja kauden avattua.