Mulla oli oikein jo ikävä hevosia kun vihdoin ja viimein pääsin tänään tallille asti. Työpäivä venähti taas, joten kotiin päästyäni vaihdoin kiireesti vaatteet, nappasin piskin kassiin ja lähdimme ajelemaan tallille. Tänään saavutettiin varmasti joku sydäntalven lämpöennätys, sillä lämmintä oli parhaimmillaa neljä astetta ja vettä satoi. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että vähäiset lumet sulavat kohinalla. Tiet ovat sulat ja mustat. Totesin mennessä, että mitään ei näe ja paluumatkalla pysähdyinkin bussipysäkille hinkuttamaan lumella lamppuja puhtaaksi!
Tallilla kolme eloonsa tyytyväistä karvakorvaa möllötteli tarhassa. Pohja on hyvä ja mukavasti tamppaantunut. Siellä jäljistä päätelleen pääsetellään välillä ihan reippaastikin. Tavalliseen tapaani kiersin katsomassa langat ja aidat ja tarhoissa kaiken muunkin. Ei uusia vaurioita. Havuja oli syöty melko paljon. Heinäverkot olivat luonnollisesti tyhjät ja keräilin ne pois. Mitään ihmettä kiirettä kaveruksilla ei ollut, mutta kun availin pihaton ovea, niin Urhohan siellä oli parkissa. Ketjun avaaminen vei hetken aikaa, koska on mulle väärän kätinen, niin johan tammatkin ehtivät siihen tungeksimaan samaan aikaan. Kukin löysi kuitenkin omaan karsinaansa ja saatpon päästään Pedron hönöilemaan. Suljen sen aina tallitupaan kun päästän hevoset sisään. Tosin se pääsi multa taas pujahtamaan Tatankan karsinaan kun olin varsaa harjaamassa ja kopeloimassa. Ei ole mun mielestä ihan suotava juttu, vaikka pikku-piskin olemassaoloa ei tunnu hetkauttavan hevosia yhtään millään tavalla.
Hevoset saivat iltasafkansa ja ansaitsemansa rapsutukset. Koska mulla on nyt iltaisin juttukaverit aika vähissä, niin jokaiselle jupisin myös jotakin. Pedro viiletti pitkin piha- ja tarha-aluetta. Onneksi sillä on vilkkuvalo selässä, muuten sen silmälläpito olisi täysin mahdoton tehtävä. Vietiin vielä heinäsäkit eri puolille tarhaa ja kannettiin vedet. Siinä mulla kävi taas klassinen tapaturma ja koska jäin seurustelemaan Urhon kanssa niin viimeinen ämpärillinen ehti valua osittain yli. Sitä se on kun mukamas yrittää nopeuttaa hommia niin ne hidastuvatkin entisestään. Näin aina. Hommat tuli tehtyä, oma mieli virkistettyä ja koira ulkoilutettua. Illalla ei taaskaan tarvinnut sängyssä pyöriä ja odotella unta.