Kari heräili kotona jo reippaasti ennen kuutta ja lähti Pedron kanssa reippaana tallihommiin.
Samoihin aikoihin mä heräilin Liedossa. Aurinko hehkui itäisellä taivallaa, mutta muutama hiutale putoili maahan ja manattiin jo mahdollista sadetta. Kisakanslia aukesi seitsemältä, hevostarkastukset alkoivat pyöriä varttia vaille kahdeksan ja siitä kisapäivä lähti rullaamaan. Pilvet siirtyivät syrjään ja keli suosi tapahtumaa. Mainio meininki kaikin puolin. Järjestelykoneisto hoiteli hommansa ja tiimit tahkosivat perusvarmoja suorituksia. Ei mitään huikeita tuloksia, mutta tarkotuksenmukaisia suorituksia Yhtään hylkäystäkään ei tullut. Se on aina kiva. Yhtään mutrunaamaa en nähnyt ja se vasta kiva onkin. Mun nuoriso-osasto teki juuri sitä, mitä oli sovittu ja sain olla holhokkeihini todella tyytyväinen. Vähän naureskellen rehvastelin, että kaikissa luokissa mun suojatit tulivat ekoina maaliin. No tämä ei ihan pidä paikkansa, mutta aion ehdottomasti värvätä Taimin tiimiini. Hänestä tehdään Joonan ohella toinen shettiksellä 50 kilsaa ratsastanut napero. Tavoitteitahan pitää aina olla. Turunen puolestaa hörötteli, että nyt mun valmennettavien keski-ikä laskee entisestään. Tapahtumasta lisää Tien päällä -osiossa.
Kari kävi kotona Urhon kanssa lenkillä. Hymynaamaa tuli siltäkin suunnalta. Aurinko paistoi ja hevonen kulki reippaasti ja halukkaasti. Koska lunta on nyt tosi hyvin, niin pelto on jälleen kovassa käytössä ja lumi pöllyää.
Illan tullen ehdittiin sopivasti kotiin ennen kuin Pedron veli saapui suoraan lentokentältä vierailulle. Olen valtavan iloinen, että viimeinenkin pentu sai kodin.