Aamutuimaan heräsin jopa vähän ennen aikojani ja lähdin päästämään hevosia pihalle. Ennen puolta seitsemään olisivat jo tyytyväisinä heinilään. Touhuilin jotain pientä ja harjasin hevoset ennen kuin palailin takaisin kotiin.
Puolilta päivin palailtiin tallihommiin ja pistettiin nelikko yksiin lankoihin. Kaikki olisi voinut varmaan mennä myös ihan kivasti. Koska kelit ovat olleet vetiset niin puolet tarha-alueesta on vielä mutaista ja tästä syystä takatarhaan ei oikein kukaan halunnut mennä ja porukat pörräsivät tallin takana olevalla kuivalla alueelle. Mun makuun tilaa oli liian vähän ja porukka ei lähtenyt kiertämään perinteistä hevosenkenkää ollenkaan. Toisin sanoen liian hapokasta! Toisaalta tietenkin hyvä niin, että pysyivät kuivalla sektorilla, sillä märällä ja liukkaalla pohjalla voisi sitten taas sattua mitä tahansa. Tatanka siinä sattuikin sitten taas tulilinjalle ja otti pienen kolauksen. Illalla tarkastuksessa huomasin, että muutaa kolhu oli tullut muillekin siinä häsellyksessä. Todettiin, että yksinään niitä ei nyt tohdi jättää keskenään ja tarha pitäisi saada kuivemmaksi, jotta yhdistäminen olisi oikeasti hyvä idea. Eli nyt jäädään odottelemaan kuivaa kautta. Urho käyttäytyi aika lailla samoin, kuin vuosi sitten. Oli tulokkaalle aika ilkeä. Paimensi omat naiset yhteen ja pyrki pitämään Orvokin ulkopuolisena. On se ihmeen julma. Ovat kuitenkin ihan sopuisasti nuuskutelleet toisiaan puomilla ja muualla ja asustelevat vierekkäisissä karsinoissa. Ei sitä niin vaan laumaan tulla. Tulikokeeseen joutuu jokainen ikään, kokoon ja sukupuoleen katsomatta.