Kuudelta lähdin ajelemaan taas putki punaisen Ritasiin. Kun pääsin perille, niin vähän hämmästelin avoimia ovia ja valaistua tallia ja tallissa kaurojaan mutustavia hevosia. Kun sitten haahuilin pihattojen puolelle, niin Carohan siellä viritteli jo sähköjä päälle. No niinhän se oli, että oltiin sovittu hänen hoitavan aamutallit, mutta sinnehän mä sitten olin tunkemassa. Noh, laiteltiin otukset kimpassa pihalla ja jäin sitten siivoilemaan karsinoita. Saan kyseisestä hyötyliikunnasta pisteita meidän työpaikan kuntotempauseen. Olen IHKU-tiimin vetäjä ja kamppailemma kovasti kolmannesta sijasta, joten jokainen hyötyliikunnan murunenkin pitä ottaa pois. Paluumatkalla ajoin ratsiaan, ylinopeutta ja talvirenkailla, mutta onneksi olivat vaan kiinnostunut, olinko kännissä. No ylätys, en ollut.
Pakkopysähdyksen jälkeen ajelin taas ihanassa aamuauringossa kotiin herättelemään nukkuvaa äijää ja nukkuvaa koiraa. Hetkeä myöhemmin pakkasimme itsemme autoon ja lähdimme ajamaan Pinsiöön. Nukahdin hetkeksi ja oltiin jo lähes kohteessa. Ilmeisesti oli ollut moottoritie kuuma. Maajoukkueen valmennusrenkaille oli tarjolla harvinaista herkkua. Olaug ja Ole olivat tulleet pitämään My Way -luentoaan. Olen saman luennon käynyt kuuntelemassa muutama vuosi sitten Virossa ja asioita on Carstensenien kanssa käytä läpi ja vertailtu näkemyksiä vuosien varrella muutenkin moneen otteeseen. Oli kuitenkin ajateltu, että käydään ystäviämme tervehtimässä. Ja jälkikäteen olin tosi iloinen, että uhrattiin osa päivästä tähän tarkoitukseen.
Tähtäsimme paikalle ruokiksen aikaan, mutta homma oli jo pienimuotoisesti karahtanut kiville ja aikataulu pettänyt. Ehdittiin hetki nauttia ihanasta auringosta ja sitten oli puheessa tauon paikka. Otettiin luennoitsijat kyytiin ja suunnattiin Scan Burgeriin. Siellä iloinen joukko nautti terveellisen lounaan. VIlkas jutustelu soljui aiheesta toiseen. Keskusteltiin myös päivää polttavasta aiheesta, eli Padisen heinäkuun kilpailuista. Sinne halajaa monen mieli ja jopa norskit saattavat harkita EM-kisojen jättämistä väliin, jos palkintosummat ovat oikeasti merkittävät. Saa nähdä. Onko vain paljon puhetta, mutta vähän kauroja, vai onko niitä kaurojakin oikeasti tarjolla. Kyllähän se valtavasti houkuttaa, että kv-luokissa osallistumismaksu olisi ihan nimellinen ja pitäisi sisällään kaiken mahdollisen ja kansallisissa luokissa osallistumismaksua ei olisi ollenkaan. Tarjous, johon on aika vaikea sanoa ei.
Suurin osa leiriläisistä on mulle vähän vieraampia, uudempia tulokkaita, mutta hyvä on porukan kesken henki. Ei kyräilyä, ei mulkoilua vaan aitoa yhdessä tekemistä ja samaan hiileen puhaltamista. Toivottavasti kilpailutilanteessa löytyy myös halua haastaa ja hakea yksilösuorituksia. Mukana on monen tasoista porukkaa ja tämä systeemi takaa sen, että haastajat pääsevät hyvin ajamaan itseään sisään ja ammentamaan vaikutteita konkareilta. Joskus aina mietin, että pitäisikö renkaisiin olla tiukemmat kriteerit, mutta toistaalta tämä nousevien harrastajien nostaminen renkaiden läheiseen tuntumaan haastajiksi voi olla motivoiva juttu. Porukka on kovin monelta tasolta ja siinä on omat haasteensa ja riskinä se, että osa on pihalla ja osa ei koe saavansa juuri mitään uutta itselleen. Mutta uskoisin kuitenkin, että jokainen sai jotain ja ainakin vahvistusta omaan tekemiseensä. Ja ilman muuta yhteiset tapaamiset ovat tärkeitä koko tulevan joukkueen kannalta.
Pidän Olaugin ja Olen tavasta pilkkoa tekeminen pienen pieniin palasiin ja rakentaa niistä juuri heille sopiva kokonaisuus. Jos kuulijat ottaisivat edes osan tarjottimella annetuista pienistä nikseistä käyttöön, niin monen tiimin tekeminen harpaisi paljon eteenpäin ja jalostunut tekeminen näkyisi mm. tauko ja huoltotoiminnassa. Jokaisen liikkeen ja asian pitäisi olla perusteltua ja jos joku kysyy, että miksi tämä on näin, niin siihen pitäisi pystyä antamaan tyhjentävä vastaus. Sellaisesta tekemisestä mä tykkää. Jos on tarkka suunnitelma valmiina ja rutiinit, niin se helpottaa merkittävästi kilpailutilannetta. Ja kuten niin monen monta kertaa olen omilla kursseillanikin sanonut, niin ihan jokainen juttu pitäisi treenata kotona. Juoksutuksesta ja ell-tarkista lähtien siihen, miten huoltoalue ja taukoalue rakennetaan aina siihen, miten tarkastukseen ja lenkkeihin valmistaudutaan. Mikään kun ei tapahdu sattumalta. Ilmeistä ja kuhinasta päätellen kurssilaiset olivat innoissaan saamastaan informaatiosta. Jään odottamaan, miten anti tiimien tekemistä jalostaa.
Hetki katseltiin ensimmäisen ryhmän harjoittelua sileällä, ravissa työskeneltiin, löysällä ohjalla ratsasten hevosta pyöreään, pakottamattomaan muotoon ja taivuteltiin kulmissa. Perussettiä siis. Mä tykkään ehkä vielä enemmän Hannun vaakunasta, jossa samaa teemaa voidaan harjoitella. Sanottiin heipat ja poistuttiin paikalta. Kotimatkalla vielä pohdittiin valmennusviikonlopun antia ja merkitystä. Kari ja Ole olivat ehtineen puhua vähän kengitysjuttuja ja mä ehdin mainostaa 2018 NBCH-kilpailuja. Joten tärkeimmät kuulumiset oli ainakin vaihdettu.
Kotimatkalla käytiin pikaisesti pyörähtämässä tallilla. Laitettiin hevosille väliheinät ja kiirehdittiin kotiin. Kari otti pienet unet ja lähti yöksi töihin. Mä katselin lätkää tai jotain ja yhdeksältä lähdettiin Pedron kanssa ottamaan hevosia sisälle. Siellä möllöttivät ja jäivät tyytyväisinä talliin heinilleen hämärän jo hiipiessä yli tienoon.