Piti yrittää päästä töistä lähtemään ajoissa, kun aurinkokin vähän paiseli. Yritykseksi jäi ja Kari sekä Laura odottivat ja tennari teputtaen meillä, kun ennätin kotiin. Pakattiin piskikin kyytiin ja suunnattiin tallille. Aurinko paistoi ja myös kentän takaa kulkeva kuja oli kuiva, joten päätettiin koklailla taas hevosia yhteen. Sellan oli tarkoitus lähteä ratsastukseen, joten ajateltiin, että nuoret tytöt ja Urho voisivat tulla juttuun. No niinhän ne tulivatkin. Urho kävi Orvokkia jopa vähän rapsuttelemassa. Varsin arvovalaisesti toki, mutta kuitenkin.
Sella oli näkymättömissä tallin takana ja lähti siitä kohti Hyvinkäätä asfalttitietä pitkin ja mä loikkasin Pedon kanssa oikepolkua pitkin Erikan risteykseen, rekkaahan sieltä taas tuli ja viereisen talon pihassa joku suhisutti painepesuria oikein huolella. Mietin, että mitenkähän parivaljakon käy, mutta Sellahan oli ihan rauhallinen, kun liityttiin miniotuksen kanssa joukkee. Pedroki kelpaa tammalle matkakumppaniksi. Se otti heti peesausasemat ja käveli kaikessa rauhassa autoaan pesevät ukkelin ohi. Ylitettiin tie ja jatkettiin porukalla laitumia kohti. Käytiin tutkailemassa heinän kasvua. Ei ollut paljoa, mitä tutkia. Luulisin, että kahteen viikkoon ei ole laitumille ainakaan asiaa. Palailtiin samoja reittejä takaisin ja Sella siirtyi kentälle. Ja samalla sekunnilla Urho alkoi jahdata Orvokkia. Vetelivät hevosenkenkää reunasta toiseen Taanka juoksi statistina mukana ja Sella pyöri kentällä. Lopulta Orvokki puski aidoista läpi ja jatki samoilla höyryillä vielä pihaportista läpi. Meidän kiltit piltit jäivät tietnekin tarhaan hämmästelemään, että kuinka se nyt leikistä suuttui. Karilta loppui huumorintaju ja hevoset erotettiin. Tatanka ja Urho jäivät apeina seisomaan langan eri puolille päät yhdessä.
Sella teki treenit loppuun, muutaman laukanvaihdon ja muuta mukavaa. Vaihtelevalla menestyksellä. Sitten se pääsi vähän etsimään satunnaisia vihreitä korsia suuhunsa ja sen jälkeen talliin. Ysin kieppeillä sammutettiin valot ja toivotettiin hyvät yöt. Räppänöitä jätettiin auki. Kotimatkalla Laura vähän hämästeli sitä juoksentelua. Selitin että eiköhän se parissa viikossa tasaannu ja sitten laitumillelasku tulee olemaan helpompi. Caron kanssa sovittiin, että yritetään taas huomenna uudelleen.
Illalla väkersin vielä omaa asiaani maajoukkuevalmennettavien tiedotteeseen. Hilla tekee äärettömän hyvää työtä tiedotteen parissa. Koska kv-toiminnasta ei mikään muu taho ollut kiinnostunut tiedottamaan, niin Hilla otti vastuun hommasta. Multa syntyy helposti rivi silloin ja toinen tällöin, mutta jonkun pitää hommasta kantaa päävastuu. Se joku on Hilla, joka komitean tiedottajavuosinaan jo kehittyi mielettömästi. Kaikki muu oli jo valmiina, mutta mun jännitysjupinat puuttuivat, joten meni ihan yötöiksi, mutta sain osuuteni tehtyä ja uusi tiedote tupsahtaa julki varmaankin viikonlopun aikana. Esikuvia tarvitaan ja jokaiselle uudelle tulokkaalle kannustimena ovat vähän pidemmälle edenneet, joten tiedotteella on tärkeä rooli lajin kehitystä ajatellen. Hyvä, että jotkut jaksavat tehdä talkootöitä lajin positiivisen julkisuuskuvan eteen. Mun into on aika vähäinen, mutta kun pyydetään, niin en ihan tohdi kieltäytyäkään.