Edelleen aurinkoista ja kivan keväistä. Voikukat alkavat vallata pientareita. Ridasjärvellä ei ole sadepisaroita näkynyt ja siitä syystä laidun ei ole kunnolla noussut. Taitaa mennä kesäkuun alkuun ennen kuin saadaan hevoset laitumelle. Kotitarhoissaan kurkottelevat lankojen alta niin pitkälle kuin yltävät, eli ovat jo toki päässeet tuoreen makuun.
Tänään Lauran piti tulla tallille, mutta hänelle ilmaantuikin muuta menoa. Kari puuhaili iltatallin ja mä päivitin luentomateriaalejani huomista keikkaa ajatellen. Sinä kun koneella istuskelin, niin sainkin mukavan yteydenoton Virosta. Mut kiinnitettiin ensi kevään Kõrvemaan kisoihin tuomariksi. Olin tosi ilahtunut ja lupasin luonnollisesti ottaa tehtävän vastaan. Jos Kari sattuisi olemaan lähtöviivalla, niin joku muu saa häntä sitten huoltaa. Toivottavasti suomalaiset valtaavat silloinkin kilpailukeskukset ja toivottavasti myös kisan kärkisijat.
FB-ryhmässä kuohuu. Kommunikointi on aina vaikeaa, kun ei olla saman pöydän äärellä. Vähän kärkkäitäkin kommentteja on näkynyt ja niihin on vastattu yhtä kärkkäästi. Jotain on poistettu ja jotain jätetty paikalleen. Harmi, että se varsinainen ydin ei ole tuntunut aukeavan. Kyse ei varmaankaan ole ollut siitä, oliko Kaivarin taphtuma tärkeä tai hyvin hoidettu. Tai siitä, että olisiko siellä olisi pitänyt tiedottaa kv-kisoista. Tai edes siitä, mikä on komitean tiedotusvastuu. Mun ymmärräyksen mukaan kyse oli siitä, että komitean taholta kv-toiminnan osalta on pidetty täydellistä radiohiljaisuutta. Aika modernia on nostaa kiusaaminen terminä esille heti, jos asiosita ollaan eri mieltä. Nostaisin tässä kohtaa ehkä sen esille siltä tulokulmalta, että ulkopuolelle jättäminen ja huomioimatta jättäminen on yksi kiusaamisen ilmenemismuoto. Ja ymärrän paremmin kuin hyvin harmistuksen siitä, että kun lahden toisella puolella jännätään starttilupia, niin tällä puolella päivitetään keppihevosista areenalla. Kyse ei ole siis oikeastaan tiedottamisesta, vaan siitä, huomioidaanko kv-ratsukoiden edesottamukset. Niiden keppareiden sijaan tai vaikka rinnalla olisi voinut myös päivittää, että kaikki suomalaiset saivat lähtöluvan seuraavan päivän kisaan. Olisi voitu yhteisöllisesti elää mukana kärkiratsukoiden tekemisen mukana. Se sijaan kisoja ei kommentoitu mitenkään, ei ennen, ei jälkeen, eikä niiden aikana. Ja tätä mä pidän statementtina. Ja sitä se myös varmasti oli. Liian vähän ja liian myöhään on keksiviikkona heittää joku päivitys, että hieno homma ja onnea vaan. Silloin sillä ei ole enää mitään merkitystä. Se ehkä oikeastaan vaan syventää juopaa. Mutta hienosti kv-ratsukot pysyivät viileinä, eivätkä tuoneet mielipahaansa esille. Pisteet siitä. Purraan hammasta ja yritetään tehdä asiat vieläkin paremmin. Hyvää työtä on kuitenkin tehty laajalla rintamalla ja kun jokainen sen itse tietää, niin ehkä se riittää.