Karin piti reissulta kotiuduttuaan lähteä heti Urhon kanssa lenkille, mutta A) hän oli tulossa kipeäksi ja B) pohjoinen Siperian tuuli kuljetti mukanaan kaikkea kissaa pienempää, joten jättivät väliin. Hevoset tulivat erittäin halukkaasti sisälle talliin yöksi. Kesästä ei ole tietoakaan ja keli on oikeastaan jopa hyytävä. Untsikalla olen jo parina aamuna lähtenyt töihin ja autosta saa laittaa lämppärin päälle. Oma iltani meni lukuvuotta lopetellessa.
Kari ehti kaiken muun lisä
ksi piipahtaa keskustassa hakemassa mun passin. Vähän meni tiukille, kun vetkuttelin anomuksen jättämistä. Nyt on viisumi valmiina, olihan mulla Venäjän Olympiakomitean kutsu perusteluna ja ilmeisesti mitään venäjävastaista toimintaa en ole harjoittanut. Yöllä sain myös junaliput varattua. Oli siinäin oma vaivansa kaikkine passinumeroineen ja muine tietoineen kahteen kertaan näpyteltäväksi. Viikon päätä onkin jo Pietarissa täys hulina käynnissä. Mukava päästä reissuun ja odotan jotain vähän erilaista tekemistä, kuin meillä tai muissa naapurimaissamme. Matkaratsastus lajina tuntuu nauttivat vähän jokaisessa maassa erilaista arvostusta ja sillä on erilainen status. Tämä näkyy myös siinä, miten kilpauluja järjestetään. Jokaiselta reissulta on jotain tuliaisia tuotavana siitä, miten asiat voisi tehdä ja samalla pystyy kehittämään omaa tekemistään ja myös muiden lajin parissa toimivien tekemistä. Ikävä kyllä emme ole ihan edelläkävijöitä, joten opittavaa on paljon.