Kari lähti aamulla vajaakuntoisena tallille ja mä lähdin täysissä voimissani töihin. Toiset ja samalla viimeiset Suvivirret soivat. Nyt on enää muutama viikko aikaa päivittää omaa osaamista, hoidella muutama roikkuva juttu ja siivota pöytä kesäkuntoon. Kari päätti puuhata vielä ruohonleikkurin parissa tallireissun jälkeen ja kun se oli tehty, niin ukko olikin ihan puolikuollut ja painui nukkumaan.
Hevoset otettiin taas yöksi sisään, sillä luvassa edelleen lähes nollaan painuva lämpötilaennuste. Ennen sisäänottoa tein niille kuitenkin peltotielle perinteiseen tapaan harjoittelulaitumen ja oma kolmikko nakersi siellä ja Orvokki omalla lohkollaan. Orvokki otettiin ensin sisälle ja sitten oma kolmikko tuli itse valitsemaansa järjestykseen. Tammat ensin ja Urho sitten kaikessa rauhassa omaan tyyliinsä viimeisenä. Kun se käveli tallin käytävää pitkin se heilautti tervehdykseksi päätään muiden karsinoiden suuntaan. Ihan niin kuin Hopo teki aina tullessaan viimeisenä talliin. Jäin miettimään, että Urholla on ollut valtava kasvun paikka. Se on noussut vuodessa oman pikkulaumansa pohjimmaisesta lauman johtajaksi. Siitä on tullut jotenkin myös aika tyyni uudessa roolissaan.
Kari yski ja sätki koko yön ja mä mietin, että takuuvarmasti olen seuraavaksi kipeä. Mukava tuliainen Göteborgista!