Ja niinhän siinä kävi, että aamulla ei ollut asiaa ylös sängystä Eikä ollut seuraavaan kolmeen päivään. Olin aika sakeassa usvassa kolme vuorokautta ja yritin tehdä kaikkeni, että saisin itseni kuntoon ennen loppuviikkoa. Kari ja Caro hoitelivat hevoset. Kelit olivat aika kivat ja saivat pihatarhat uudistettua. Mä nukuin.
Keskiviikkona hevoset
pääsivät laitumelle. Lauran piti tulla avuksi, mutta hänelle tulikin muuta menoa ja mo olin ulkona kuviosta. Caro ja Kari tekivät sitten kaksi lenkiä. Ensin herkkupöytien ääreen pääsivät nuoriso-osasto, jotka löyvät turvat maahan ja alkoivat syödä. Hetkeä myöhemmin valvoiset vauhtikoneet tulivat paikalle. Muutama juoksuaskel siinä otettiin, mutta varsin rauhallista oli. Ilmeisesti Sella on jo seestynyt keski-ikäinen, koska sitä ei enää kiinnosta pistää laulaa sekaisin siinä kohtaa, kun vapaus koittaa.
Vähän pyrähtelyä ja pään kieputtelua, vähän Orvokin häätämistä kauemmas, vähän syömistä ja vähän jaloittelua. Jotain otököitä lenteli ilmassa, mutta eivätköhän siedä sen, kun ihanaa tuoretta on tarjolla. Toivottavasti kelit pysyvät nyt hyvinä ja toivottavasti on siedätetty riittvästi vihreälle. Kamalasti on tullut ähkyuutisia ja kaviokuumeuutisia ja en halua meille mitään sellaista. Tätähän se aina on: toivotaan, toivotaan-juttuja.