Ihan nuutuneena ajelin aamulla tallille. Ilokseni hevoset olivat siellä pirteinä vastassa. Hörinää kuului joka suunnalta. Heinää oli vielä syömättä vaikka kuinka, joten eivät kärsineet nälästä vaan nyhtivät jo lyhyeksi kaluttua tuoretta. Lisäilin kuitenkin muutaman maakasan, tarkistin vedet, keräilin melassivesikiulut pois ja kopeloin valkoiset. Kaikki hyvin ja varsin nopeasti olinkin jo kotimatkalla Kun istahdin autoon, niin alkoi sopivasti sataa kaatamalla vettä. Ihana Suomen kesä!
Iltapäivällä Laura ilmaantui taas meille ja kolmelta lähtivät hevoset takaisin laitumelle. Talli ja piha-alue jäivät vään räävittömään kuntoon, mutta kunhan loma alkaa, niin laitetaan hihat heilumaan. Porukat pääsivät uusille lohkoille, mutta tällä kertaa nuoriso omaan lohkoonsa ja valkoiset omaansa. Toivon, että pääsevät pian taas yhteen, ettei tarvitse uudelleen aloitta ryhmäytymistä.
Karilli oli kiire lentokentälle, joten tallikäynti oli varsin nopea.
Raveissa oli kuollut hevonen, siitä uutisoitiin aika ikävään sävyyn. Samalla heräsi somekeskustelu hevoen käytöstä yleensäkin. Vaikeita asioita. Tuntuu jotekin todella naivilta sanoa, että kaikki lemmikit pitäisi vapauttaa tai laittaa jonnekin luonnonsuojelualueelle elelemään. Hevosharrastus kokonaisuudessaan on ristiriitainen asia. Siinähän eläintä hyödynnetään aika rankasti. Toisaalta pidän ainakin ratsastusta hevosen kanssa yhdessä tekemisenä. Hevosta valmistellaan suoritukseen ja ainkin meidän lajissa, vaikka se rankkaa onkin, hevosen kuntoa tarkkaillaan koko ajan. Mutta yhtä kaikki, hevosta käytetään hyväksi. Mutta olisiko hevonen edes sääntynyt meidän aikoihin asti, jos siitä ei olisi ollut ihmiselle merkittävä hyöty. Hyöty ja kumppanuus. Sama rooli kuin koiralla ja jopa kissalla. Noh, näitä jos kamalasti miettii, niin eläimistä pitäisi luopua. Mitään oikeutusta ei varsinaisesti taida löytyä. Hevosten kuolemat ovat ikäviä urheilutapahtumissa, mutta kuolee niitä toki laitumille ja talleihinkin. Tänne synnytään ja tänne kuollaan. Nämä ovat niitä elämän suuria kysymyksiä.