Vähillä unilla lähdin kohta kuuden jälkeen liikenteeseen. Tallilla aurinko jo paistoi ja siellä uniset nuoret naiset hieroivat silmiään, mutta kohta oltiin jo aamupalalla Kyliksen terassilla ja sen jälkeen alkoi puuhastelu. Ensin tehtiin käsittelyharjoituksia maasta ja pienen tauon jälkeen noustiin ratsaille ja keskityttiin työskentelyyn kentällä. Sää suosi jälleen, aurinko paistoi ja tuuli piti paarmat ja muut öttiäiset loitolla. Iltapäivällä kierrettiin Rantatien nähtävyydet, käytiin kylärannassa ja tyttöjen toiveesta toteutettiin vielä leirikastekin. Kariaki jo vähän hymyilytti nuorison into ja heittäytyminen.
Syötiin taas yhdessä ja uskon että tytöt olivat aika tattis ja tasaraha, kun pääsivät vaakatasoon. Ohjelmaa on ja oppia tulee myös koko ajan. Lisäksi vaaditaan jatkuvaa keskittymistä, joten ihan takuuvarmasti kroppa ja aivot kaipaavat unta.
Soittelin vielä Tanjan kanssa kotimatkalla. Terapeuttista tavallaan on puuhata tyttöjen kanssa ja yöpuhelut ovat myös erittäin terapeuttisia. Kari nukkui taas kun menin kotiin. Kaappasin Pedron kainaloon ja vaivuin hetkeksi horrokseen.