Heinäkuussa ollaan. Kelit ovat vähän koleat, vaikka onneksi aurinkoiset. Leiri jatkui ja aloiteltiin tallilla touhut taas yhdeksältä. Nyt valmistauduttiin maastolenkkiin. Karin kanssa lastattiin huoltokamat autoon ja lähdetiin ajoon. Seurattiin ratsukoita tarkalla silmällä. Oli annetti tarkat ohjeet mistä ja miten tulisi ratsastaa. Sella aiheutti Lauralle taas ylimääräistä ohjelmaa. Yhteistyö ei ole ollenkaan mutkatonta. Toisinaan toimii ja toisinaan sitten taas ei ollenkaan. Kuvailin menoa ja lenkin jälkeen katsottiin ratsastusta videolta ja analysoitiin sitä. Mitään ihmeellistä ei ole, sillä ideaalin asennon eteen on tehty töitä pitkin vuotta. Pääsääntöisesti lenkki meni hyvässä järjestyksessä ja hallitusti. Kympin kohdalla kaikki hevoset saivat viilennystä. Rolle ja Heppu jäivät vielä kiertämään laukalla peltoja. Treenattiin vauhdikkaita viilennyshuoltoja ja vesi roiskui sekä pullot putoilivat kiljahdusten ja naurun säestämänä. Hiottiin tekniikkaa ja lopulta saatiin erittäin hyvät suoritukset aikaiseksi. Sitten olikin hyvä palata takaisin tallille ja lopputarkastukseen sekä loppupunnitukseen.
Illalla vielä kukin hieroi hevosensa annettujen ohjeiden mukaan. Melkein sanoisin, että se oli itselleni hienoin hetki koko leirin aikana. Kari jälleen hääri grillin äärellä ja kana kera salaatin häipyi vauhdikkaasti tuulensuojaan. Ilmeisen tyytyväisinä tytöt taas tekivät ilta-askareensa ja jäivät pelaamaan Monopolia, kun poistuin paikalta. Se näiden nuorten kanssa on mukavaa, että ei tarvitse patistella tekemään asioista. Arvostan sitä kovasti ja sen takia jaksankin heidän kanssaan töitä tehdä, että ovat hirvittävän sitoutuneita. Silloin sitä sitoutuu myös itse.