Kesäistä. Moni tekee jo heinähommia, mutta meillä ei menty vielä siihen, vaan odotellaan. Sen verta asian eteen on tehty, että Kari kävi Caron avustuksella kantamassa vanhat karsinoiden liukuovet ylisille ja samalla tarkasti tulevat heinätilat. Lisäksi kaikki muoviromu päätyi Rangerin lavalle ja sen myötä kaatopaikalle. Samalla reissulla Kari kävi taas moikkaamassa hevosia. Kovin olivat levollisina. Erika antoi palautetta siitä, miten kivoja ja helposti käsiteltävissä meidän hevoset ovat. Mukavahan se oli kuulla. Ja ympäristöllä on myös oma merkityksensä. Eivät ne aina ole kamalan helppoja olleet. Ja Tatankan onni on ollut, että sillä ehti olla näitä setämiehiä näyttämässä elämisen mallia. Alan olla kallistumassa sille suunnalle, että hommaan itselleni uuden hevosen. Asialla ei ole kiire, mutta pidän silmät ja korvat auki. Päätös on tavallaan tehty, vain toteutus puuttuu.
Syksyn kuviot ovat nyt siinä mallissa, että Orvokki jää meille ainakin syksyn ajaksi. Lisäksi meille tulee karsinavuokralainen. Ja vaikka olen moneen kertaan todennut, että enää emme sille polulle lähde, niin lähdetään nyt sitten kuitenkin. Kahdella ei tallinpitoa kannata jatkaa. Kari ei ole valmis ottamaan tässä vaiheessa itselleen uutta kisahevosta. Hän on saanut muutaman tarjouksenkin, mutta pidättäytyy toistaiseksi. Orvokki antaa meille vähän lisaikaa ja asiakas mahdollistaa sen, että tallikuvio säilyy. Samalla saamme apukäsiä tallihommiin. Caro on käytettävissä vielä syyskuun ajan ja Satu on lupautunut jeesaamaan entiseen malliin omien duuniaikojen sallimissa rajoissa. Eli näyttäisi siltä, että karuselli pyörii jatkossakin.