Sara antoi aamulla hevosille aamuheinät ja lähti Sandron kanssa reippaalle aamulenkille. Mä painelin paikalle kymmeneksi ja alettiin siinä heti puuhastella jotain. Tehtiin mm. hevosille pihapiirin aitaus, jossa pääsivät hoitamaan nurmenhoitotöitä. Vähän yhdentöista jälkee treffattiin Kari Kyliksellä ja syötiin lounas.

Tallilla mä sain inspiksen ja Kari jotenkin lähti siihen mukaan, niin vedettiin porukalla pienempi pihatto puhtaaksi. Siinä ei kolmen riuskan tyypin kesken kauaa nokka tuhissut. Sitten alettiin laittaa hevosia valmiiksi. Kari oli tilannut Sellalle uuden tossut takasiin ja niiden ensisovittaminen otti aikansa. Mä sain rauhassa harjailla ja hinkuttaa ja laittaa hännän tyveen Cavalorin Sw-Itch’iä, joka on ehdottomasti paras tuote, joka mulla on käteen sattunut, kun tarkoitus on vähentää itikoiden tai muun aiheuttamaa hinkuttamista. Suosittelen ja meiltähän sitä saa tilattua. Sumutun vielä Stars Shineä päälle ja sitten alkoi Karikin olla valmiina. Sara oli Hepun kanssa ollut valmiina jo pidemmän aikaa.

Lähemmäs 18 kilsaa taivalsivat n. 80 minuutissa  hevosiaan kuulostellen. Kaikki vaikutti olevan kunnossa. Olivat Karin kanssa puhuneet vähän taktisista jutuista ja jatkettiin niistä myös lenkin jälkeen samalla kun huuhtaistiin hevoset ja laiteltiin kamat loppukuntoon. Sara hinkutti varusteitaan läpi pieteetillä. Kaikki ovat nyt puhtaina ja kiiltävinä viikonlopun kisaa ajatellen. Sara oli hyvällä mielellä ja mielestäni voimme olla tosi levollisina. SM-kisa ei ole millään mutoa kauden päätavoite, se on yksi välipala ja hyvä paikka hioa tiettyjä asioita ja yksi askel matkalla 120 km:n kisoja.  Mielestäni Sara saa siis lähteä kisaan aika paineettomasti ja koska osallistujia on vähän, niin saattaa sieltä mitalikin tulla. Tai sitten se paljon pelätty hylkäys. Kaikkihan on mahdollista, mutta kisana pieni, koska osallistujia taitaa tosiaan olla 4-5 ja vauhdinkin voi ihan itse päättää, ei ole sellaisia vauhtihirmuja kuin esimerkiksi Virossa oli keväällä.

Lähes kaikki kynnelle kykenevät matkaratsastajat naapurimaista suuntaavat viikonlopuksi Italiaan. Siellä ratsastetaan HH Sheikh Mohammed bin Rashid Al Maktoum Endurance CUP Festival -kilpailu. Tiedossa massiiviset rahapalkinnot ja km-korvaukset yms. Ja taas olla siinä tilanteessa, että kaksinaismoraali nostaa päätään. Kovasti sine ovat matkaamassa myös sellaiset tahot, jotka äänekkääsit emiraattien touhuja paheksuvat. Itse yritämme tässä asiassa olla aika puolueettomia. Kaikessa ratkaisee raha, se on selvä. Jos palkintorahjoa on tarjolla, niin kyllähän niihin kilpailuihin mieli tekee. Ja laji kuin laji tarvitsee rahaa sekä tukijoita. Jotenkin naivisti uskon, että yheistyö on kuitenkin se juttu, joka vie lajia eteenpäin kaikissa ilmansuunnissa. Kiinnostavaa on seurata, miten nordic-baltic-alueen ystävämme kisassa pärjäävät. Lauantai taitaa mennä piha/tallihommien lisäksi mr-kisoja seuraillessa.

Heppu ja Sella viettivät nurmitarhassa laatuaikaa ja me Saran kanssa iskimme kiinni karsinoihin. Olin jo yhden niistä tyhjentänyt heidän ratsastuksensa aikana ja nyt tyhjättiin loput kolme. Jäljellä ollut kuivike kärrättiin pihaton pohjaksi. Sen päälle ennen syksyä levitetään vielä oljet. Sitten onkin hyvä talven tulla. Hiki meillä Saran kanssa virtasi, mutta saatiin tosi siistiä jälke aikaiseksi. Harjasin vielä seinät katonrajasta asti, joten ihan näinä päivinä alkaa pesut ja kalkitukset ja saadaan taas puhtoinen talli.

Ehdittiin hetkinen istahtaa, niin isäpappa Töppärä ajoi pihaan ja Heppu lähti kotimatkalla miehistä intoa uhkuen. Se huusi kiivaasti Sellan perään. Me tamman kanssa humputeltiin jo kepein mielin ja askelin kohti laidunta. Mietin siinä kävellessä, että onkohan Sella masentunut. Tai sitten se on vaan jotenkin seestynyt. Sitä ei suuremmin kiihdytä enää mitkään asiat ja ottaa kovin rauhallisesti muuttuvat tilanteet. Kun se näki junnut kaukana laitumella, niin vilkaisi niitä tyynesti ja jatkoi matkaa apiloita nappailleen. Muutaman kerran se jopa jumittui kuin ei olisi viitsinyt nuorison seuraan edes liittyä. Kun päästiin laitumelle, niin varsatkin hetken jatkoivat omia puuhiaan, kunnes kuulin selkäni takaa laukan rummutusta ja Tatanka sieltä viuhahti ohi ja 75 metriä sen perässä Orvokki asteen raskaammalla poljennolla. Vaihdoin junnujen kanssa kuulumiset, Sella otti vähän omaa tilaa ja keskittyi syömiseen. Katselin touhuja hetken ja lähdin paluumatkalle. Varovasti vilkuilin Urhon haudan suuntaan, mutta en tohtinut sinne tälläkään kertaa mennä.

Ennätin istuahikipäissäni toviksi  alas kun Kari ja Pedro saapuivat paikalle. Otin virkistävän suihkun pesarissa. Suihku on suihku, vaikka betonisella lattialla. Kaivoin vielä Hopon jättipyyhkeen ympärilleni ja olin kuin uudesti syntynyt. Ja sitten mua vielä ilkutaan hienohelmaksi!

Kari haki meille pientä purtavaa ja todettiin, että Turusen aikataulut eivät tavanomaiseen tapaan ihan pidä, joten päätettiin heittää levyksi. Mä otin lepoa riippumatossa ja Kari nukkui Pedron kanssa patjalla. Hyvä että saikin nukuttua, sillä Turunen saapui kahden hevosen kanssa puoli yhdeksän kieppeillä ja Kari pääsi kengityshommiin. Arvi oli mukana ja kulki äijä perässä varjon lailla. Ainut ero oli, että tällä pienemmällä äijällä oli yhtenään paskat housuissa. Tanjan kanssa hoideltiin viinabusineksia ja äijä hoiteli hevoset. Kun palailimme paikalle, niin molemmat hevoset juoksentelivat jo tarhassa. Puolen yön tietämillä lähdimme kukin kotimatkalla. Mä kupeksin tallillä vähän vielä muita pidempään. Pedro nukkui jo täysillä omalla patjallaan jalkatilassa ja hämmästelin komean punaisena nousevaa kuuta. Soitin siitä vielä oikein Turusellekin, että huomasiko upeaa ilmiötä. Rupateltiin vielä tovi ja sitten toivottelimme turvallista matkaa toisillemme. Onnea on kesäloma!