Omat hevoset laiduntavat tämän kesän mittapuun mukaan kesäisissä keleissä ja me lähdettiin Norjaan piipahtamaan Stall Littlemoenissa. Jo vuosia on puhuttu, että kyllä me joskus vielä tulemme käymään ja nyt meille sattui kohdalle sellainen mielenkiintoinen ”toimeksianto”, joka mahdollisti ja oikeastaan vaati tämän retken.
Ennakkoon itselläni ei jotenkin ollut mitään muita odotuksia, kuin mennä sinne, hoitaa hommat ja tulla takaisin. Ei mitään suuria ahaa-elämyksiä odotettavossa, mutta yllättäen reissu saattoi olla sellain ”vain kerran elämässä” -tyyppinen juttu! Se oli eittämättä yksi tämän kesän ja ehkä koko vuoden kohokohtia. Maisemat olivat aivan henkeä salpaavia, hevoset olivat kertakaikkiaan upeita, yhdessäolo mahtavien ja välittömien ihmisten kanssa luonnon helmassa oli erittäin terapauttista ja pitkästä aikaa näin Karinkin kasvoilla iloista hymyä.Reissu oli vähintäänkin pieni terapeuttinen irtiotto arjesta, mutta uskon, että sillä on pitkäkantoisemmatkin seuraukset.
Elämä ei välttämättä ole aina kamalan mukavaa tai edes reilua, mutta tämä reissu oli mukavuusateikolla varsi korkealla ja olen tosi onnellinen, että meille avautui mahdollisuus reissuun lähteä. Tarkempi selonteko Tien päällä -osiossa.