Aamulla käytiin tallissa touhuamassa. Kalkitushommat ja monet muutkin hommat ovat jääneet aika myöhällle, mutta saatiin ainakin polkaistua alulle. Kalkitus on siitä jännää hommaa, että kun uuden kerroksen lyö seinään, niin se sillä hetkellä näyttää huonommalta kuin mikä oli lähtökohta. Mutta annas olla kun vuorokausi on kulunut, niin lopputulos näyttää hienolta!
Kiirehdittiin pihajuhliin ja illalla korviini kantautui tieto, että eräästä matkaratsastustiimistä oli varsin yllättäen jouduttu laittamaan hevonen ikiuneen. Noi on niin järkyttäviä juttuja ja kun emme itsekään ole vielä päässeet yli omista menetyksistämme, niin sitä myötäelää todella vahvasti ystävien ja tuttavien menetyksiä. Yksi tuttava totesi, että pääsi yli äitinsä menettämisestä nopeammin kuin hevosensa. Tuo lausunto kertonee jotain. Eläin ja varsinkin hevonen voi muodostua todella tärkeäksi tukipilariksi elämässä. Kyseinen hevonenkin oli koko tiimin kantava voima ja kaiken alullepanija. Nämä on kovia juttuja ja toivon sydämestäni voimia kyseisen tiimin jäsenille. Onneksi on olemassa tiimi. Sen voima ja vahvuus auttavat myös näissä mielettömissä menetyksissä.