Ihan oikeasti ei ole täysijärkisten hommaa tämä touhu, mutta kun on järkensä menettänyt lajille, niin kaikkeen on valmis. Mä aloittelin kisapäivän aamua kotona puoli neljältä ja Kari Jarkon kera heräili Turusen Tanjan mökistä varttia vaille viisi. Kari oli siinä vielä kehunut, että Heidiltä ei sellainen pikalähtö onnistuisi. Eikä kyllä tosiaan onnistuisikaan. Lämpömittari näytti paria astetta plussaa, joten tiedossa oli mitä loistavin sää lähes 100km:n kisaan.
Meillä oli tarkkaan suunniteltuna, että lähdetään hakemaan mahdollisimman tasavauhtista kisaa. Karin syntinä on usein sortua pumppaamaan ja pää ei meinaa kestää sitä, että etenisi sovitulla vauhdilla. Nyt oli moneen kertaan lyöty kättä päälle, että tasavauhtista kyytiä ja n. 14km/h olisi hakusessa. Vesilahden maastot tiedetään kovapintaisiksi, suhteellisen tasaisiksi ja nopeakulkuisiksi. Kun sääkin oli viileä, niin 14km/h ei pitäisi olla edes kova pala purtavaksi. Muutama muukin ihan kirjoitettu tavoite kisapäivälle oli asetettu, kuten esimerkiksi se, että tuliaisina on ihan pakko olla hyväksytty suoritus.
Mun ajomatka sujui joutuisasti. Onneksi kukaan ei ollut kertonut, että nyt on melkoinen peuravaara. Yhtäkään en nähnyt, mutta kun huoltokeikoille päästiin, niin peurojahan loikkia ihan kaikkialla. Olin sopivasti puoli seitsemältä Onkemäen koulun pihalla. Jarko oli juuri saapunut paikalle ja asetteli tavaroita Sellan tarhaan ja suunnitteli vedenkantoreissua. Fikkarit päässä alettiin siinä touhuta. Vähän ihmeteltiin, että onkohan ketään muita edes tulossa paikalle.
Kari talutteli Sellan yöpaikastaan kilpailukeskukseen. Oli ajateltu, että pari kilsaa on hyvä alkuverkka. Ja niin se olikin. Kun Kari oli käynyt vessassa oli aika siirtyä kiekkokaukaloon alkutarkastukseen. Kaikki oli kohdillaan ja saimme lähtöluvan. Sitten ei ollutkaan enää paljoa aikaa jäljellä. Sella saatiin satuloitua, vaikka se taas esitti pienet baletit, kun kiristelin vyötä. Reippaasti Solo ja Sella starttasivat juuri valkenevassa aamussa ensimmäiselle 29 km:n lenkilleen.
Kilpailu oli jaettu kolmeen 29km:n lenkkiin. Tuttu reitti, sillä se on aiemmissa kisoissa kierretty jo moneen kertaan. Huollon kannalta lenkura ei ole paras mahdollinen, sillä huoltokieltoalueita on aika paljon ja niiden johdosta huoltoauto saa ajaa melkoista rallia, että ennättää paikasta toiseen. Me oltiin päätetty, että huolletaan n. 7 km :n kohdalla ensimmäisen kerran ja sitten siirrytään kiertotietä n. 20 km:n kohtaan ja otetaan vielä nopea pikahuolto ennen taukoa. Lisäksi oli sovittu, että samat huollot joka lenkillä, niin Kari voi vähän himmata ennen kuin tulevat huoltoon.
Mehän ajettiin Jarkon kanssa heti alkuunsa harhaan ja sain polkea ihan tosissani jo heti alkumatkasta. Saavutimme ratsukot n. 5 km:n kohdalla ja ehdittiin kuin ehdittiin sovittuun huoltopaikkaan ajoissa. Kumpaakaan ei suuremmin huolto kiinnostanut, eikä Joonakaan ollut mitään vailla, joten jatkoivat kaikessa rauhassa matkaansa. Olivat käyttäneet aikaa vajaat puoli tuntia, joten nopeus oli ollut juuri sovitun kaltaista. Sykkeet myös hyvät ja tauolla putosivat heti seitsemään kymppiin. Hevonen oli lähes kuiva, mutta muodon vuoksi valeltiin vähän vettä kaulalle.
Ratsukot etenivät tahoillaan ja huoltoauto lähti kiertämään kilpailukeskuksen kautta seuraavaan huoltopisteeseen. Kauaa ei ehditty odottaa, kun jo tulivat mutkan takaa näkyviin. Muutama porkkana Sellalle ja vähän juotavaa Karille. Vaihdettiin kuulumiset siitä, miten sykkeet elävät ja oltiin kovasti tyytyväisiä asioiden tilaan. Matkaa oli taitettu n. 20 km ja ratsukot olivat käyttäneet aikaa n. 1:05.
Sovittiin, että otetaan vielä yksi juoksuhuolto. Sella hölkötti siitä ihan reippaasti tauolle asti. Mutta jälkikäteen, kun tutkailin
käppyröitä, olisi kannattanut pitää ihan oikea huolto vielä ennen lopun nopeaa pätkää. Sykkeet pääsivät nousemaan ekan lenkin lopulla liian korkeiksi. Juominen pitäisi myös saada aloitettua jo ensimmäiselle lenkillä. Kari tuli taolle taluttaen ja Sella oli heti valmis sykkeeseen. Turhaan vaan vietiin se omaan leiriin riisuttavaksi, mutta virheistä oppii. Syke oli tarkastuksessa 46. Muutenkin kaikki oli hyvin. Tauolla Sella söi ja oli kaikin puolin tikissä vedossa, kun alettiin laittaa sitä taas 10 min ennen lähtölupaa valmiiksi.
Toinen lenkki oli monelta osin ensimmäisen kaltainen. Kari eteni aika hyvin tasavauhtia, mutta Joona otti alamäet varovaisemmin, joten välillä olivat yhdessä ja välillä 10-15 metrin välimatkalla toisistaan. Kuitenkin etenivät yhtä matkaa. Me otettiin huollot samoissa paikoissa ja Sella alkoi juodakin ihan kivasti. Ongelmallistahan tuo on näillä keleillä, kun joutuu tarjoamaan varsin viileää juomaa. Lämmin uppoaisi luonnollisesti meidän prinsessalle paremmin.
Mulla oli kokeilussa raaste, jossa oli porkkanaa ja omenaa. Sella ei kuitenkaan osannut arvostaa mun ponnisteluja, vaan mieluummin nappasi suuhunsa porkkanapalasia, joissa on vähän rakennetta, jota rouskuttaa. Kaura teki myös hyvin kauppansa. Ninalta on saatu vinkkejä ruokahalun kasvattamiseen, joten varmasti jotain apua niistäkin. Käytössä ovat kuitenkin kaikki kikat, joita konkarit ovat jakaneet. Kaikkeahan kannattaa kokeilla ja etsiä omaan käyttöön parhaiten sopivat jutut. Raaste ei taida olla meidän juttu, sillä se ei oikein maistunut edes kaikkiruokaiselle Hopolle illalla kotona.
Vähän hitammin etenivät, mutta vauhti ja syke pysyi ensimmäistä lenkkiä tasaisempina. Tauolle tultaessa Sella oli suoraan valmis sykkeeseen ja se sai kaikesta täyttä nollaa, eli erittäin hyväkuntoisena se pääsi tauolle ja viimeiselle lenkille. Ainut huoli oli se, että kengät tuntuivat kuluvan kovilla pohjilla nopeasti. Kari taas talutteli viimeisen kilometrin ja joutui oikein ottamaan jokusen juoksuaskeleen, sillä Joona tuli ravilla ohi ja Kari ei tietenkään halunnut tässä vaiheessa antaa yhtään minuuttia eteen. Nauroimme Jarkon kanssa kippurassa, sillä äijä sai kyllä pistellä töppöstä toisen eteen ihan tosissaan. Sykkeeseen mentiin suoraan ja syke oli eläinlääkärin mittauksessa 50 ja hengitystiheys 12.
Taukona 30 minuttia on kilpailutilanteessa olematon. Siinä ehtii ratsastaja juuri käydä vessassa ja laittaa jotain suuhunsa ja sitten taas mennään. Samaan tahtiin edettiin ja huollettiin samoissa paikoissa, kuin aikaisemmin. Sella oli tosi hyvävoimainen. Sykkeet pysyivät matalalla ja se kulki ihan reippain ilmein. Otti huoltoa vastaan, silloin kuin tarjottiin ja teki muutenkin työtään asiallisesti. Vikan lenkin aikana Karilla vähän kramppaili oikea pohje, mutta ei ottanut asiakseen sitä huollossa kertoa. Suoloja olisi siis pitänyt tankata enemmän ja juodakin olisi voinut vähän paremmin. Viileällä kelillä juominen on helposti huonoa niin hevosella, ratsastajalla, kuin huoltajillakin.
20km:n kohdalla todettiin, että ei oteta enää yhtään huoltoa, vaan Kari juoksuttaa Sellan samoilla höyryillä maaliin asti. Sykkeet pysyivät alhaalla ja typykkä jolkotteli tyytyväisenä kohti maalia. Ottivat neljän kilsan vähän reippaamman rykäisyn ja varmaan juuri siinä kohdassa oli Joonalla huolto. Näin ollen Kari sai tuoda Sellan kaikessa rauhassa käynnissä maaliin ensimmäisenä. Sykkeet olivat kohdillaan jo siinä vaiheessa, kun maaliviiva ylitettiin. Huolena oli kuitenkin se, että muutama kilometri ennen maalia oli toinen takakenkä kulunut poikki. Palauttelu meni siis siihen, että Kari vaihtoi takakengän. Vähän saatiin apua myös Tapsalta, joka jakoi mielipiteitä ja tarjosi välineapua, että Kari sai kengän jäänteet irti.
Ritva oli tietenkin henkisenä tukena loppuvaiheissa ja autteli kengityshommassa. Lisäksi vahtasi silmä tarkkana, miten Sella uudella kengällä liikkui. Olin jo tsekannut sykkeet, että olivat viidessäkympissä, joten kun koejuoksutus oli saatu tehtyä, niin harpottiin sykkeeseen 15 minuuttia maalilinjan ylityksen jälkeen. Liikkeistä tuli ykköstä, mutta toki tamma vähän ehti jäykistyä, kun seisoi kinttu ylhäällä kengitettävänä. Muuten ei ollut huomautettavaa. Syke oli 46 ja hengitystiheys 12. Meillä oli hyväksytty suoritus 87 km:n matkalta ja voittaja riimunarun päässä. Hyvällä mielillä voidaan siis pistää kausi nippuun, vaikka rankkoja pettymyksiäkin kauteen on mahtunut.
Pientä viilattavaa kuitenkin jää. Vauhdinjako edelleen nurinkurinen. Haluaisin, että eka lenkki menee rauhallisemmin ja viimeiseen jätetään enemmän varaa puristaa. Juominen pitäisi saada aloitettua jo ensimmäiselle lenkillä. Karin pitäisi entistä tiukemmin keskittyä omaan tekemiseen, eikä olla huolissaan siitä, mitä muut tekevät. Ja kenkien pitäisi kyllä kestää läpi kisan. Toinen kerta jo, kun kenkiä joudutaan kesken kisan vaihtamaan. Muitakin pikkujuttuja on ja tästä pitäisi ehdottomasti vähän jokaista osa-aluetta vielä parantaa, jos koitetaan seuraavalla kaudella korjata ne kömmähdykset, joita tällä kaudella tuli vastaan.
Palkintojenjaossa Kari oli tietenkin tyytyväisenä ja kuoharit saatiin taas maistella, kun tavoite saavutettiin, eli hyväksytty suoritus tasavauhtisella ja helpolla rutiininomaisella työllä. Moni teki hyvän suorituksen kauden loppuun. Aluemestari kukitettiin ja Olli Alealla sai myös ensimmäisen suorituksen 75km:n matkalta. Tanja puolestaa sai valmiiksi noviisikvaalit, joten monella oli hymy herkässä kilpailujen jälkeen.
1. leg: 29 km, 1:51, keskinpeus 15.7 km/h
2. leg: 29 km, 2:01 keskinopeus 14.3 km/h
3. leg: 29 km, 2:00 keskinopeus 14.5 km/h
Koko kisan matka oli siis 87 km ja siihen käytetty ratsastusaika oli 5:52 ja keskinopeudeksi saadaan 14.8 km/h