Aika pienellä pakkaamisella päästiin perjantaina ja lauantaina ei oikeastaan muuta kuin eväät autoon ja menoksi. Noh, luonnollisesti Kari oli yllättäen unohtanut melkoisen tärkeitä asioita kotiin, joten vähän kireässä ilmapiirissä oltiin jo matkalla, kun navigaattorin piuha puuttui ja lisää unohduksia tuli vastaan pitkin matkaa. Kun ei viitsinyt edes mun mieliksi tehdä varustelistaa, niin niinhän siinä helposti käy, että puolet jää kotiin.
Matkalla otettiin traikku koukkuun ja Nettaus traikkuun. Aluksi se vähän rettelöi, mutta kun isolle tielle päästiin, niin matkusti konkarin elkein. Ajomatka sujui nopeasti ja oltiin perillä kohteessa jo ennen toimitsijoita. Toimistokaan ei ollut auki, mutta opasteet kuitenkin jo paikalla.
Hoideltiin toimistoasiat, kannettiin maalialueelle vedet ja otettiin hevonen pihalle. Taluttelin sitä hetken ja hämmästelimme Nettiksen kanssa kumpikin sitä, että nuori ori temusi tarhassaan ihan tarkastuspaikan tuntumassa. Tarkastukseen mentiin ensimmäisten joukossa. Nettis-raasu köhäisi pari kertaa juoksutuksessa ja joutui tietenkin erikoissyyniin. Oman arvioni mukaan yskintä johtui sikamaisesti pölisevästä kentästä, mutta ell halusi olla tarkka ja muistutti, että jos lenkillä köhii, niin pitää lopettaa.
Sitten laitettiin hevonen valmiiksi ja K pääsi selkään varttia ennen lähtöä. Verkkasi vartin ja lähti sitten muiden mukana matkaan. Kärkijoukoissa oli tarkoitus mennä, mutta tamma löikin yllättäen jarrut kiinni lähes lähtöportilla, joten muiden oli mentävä edelle.
Käppäsin siitä sitten autolle, löin luukut kiinni ja nostin kytkintä. Kolmen kilsan kohdalla saavutin hevoset ja siinä vaiheessa oli kolmen ratsukon joukko vähän ottanut etumatkaa muihin. Siinä kulkivat Late. Eppu ja Nettis. Ohitin kolmikon ja jäin ottamaan muutaman kuvan ja koitin samalla komentaa Karia, että keskittyisi nyt kisaan, eikä löpisemään meidän omista ihanista hevosista ja niiden tulevaisuudesta.
Viiden kilsan kohdalla näin Marikan äitinsä kera ja pistin heidät heti hommiin. Eli vahtimaan, että ratsukot eivät ratsasta harhaan. Epäilin, että jos se juoruaminen jatkuu, niin eivät takuulla huomaa risteystä. Olivat omien juttujensa mukaan kuitenkin olleet hereillä, joten huoleni oli aiheeton.
Otettiin huolto n. 7km:n kohtaan. Nettis oli juonut elektrolyytillä terästettyä melassivettä jo lähtöpaikalla 10l ja yhtä hyvällä halulla se joi nytkin. Muutaman litran ehti hörppiä ja ottaa kuivaa leipää suuhunsa ja sitten lähti laukkaamaan pitkin leveää varalaskeutumispaikkaa.
Seuraava huolto olikin jo yli 20km:n päässä ja sinne sain odottaa ratsukoita aika hartaasti. Olen ehkä tottunut vähän kiivaampaan tahtiin, niin lopulta jo
soitin Riitalle, että onko kaikki ok. Oli muuten, mutta heitä ei oltu huollettu,
koska huoltoauto ei voinut mennä sovittuun kohtaan huoltokieltoalueen johdosta. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen saapuivat huoltoon. Olin asetellut ämpäreitä pitkin lääniä, että kolme hevosta mahtuisi juomaan. Lisäksi ratsastajat saivat myslipatukat ja jatkoivat matkaansa. Kari vinkui suolaista, joten otettiin huolto muutaman kilsan päähän, että sain kaivettua minipasteijan äijälle suuhun.
Matkakumppaneiden huolto tuli hyvin nopeasti meidän ison huollon jälkeen, joten Kari otti siinä kohtaa pienen irtioton. Nettaus ei kuulemma yleensä vedä, eikä se varsinkaan lähde omille teilleen. matkaratsun pitää kuitenkin molempiin kyetä, niin oli vähän otettu agendaksi kumpaakin kokeilla. Vähän Nettis oli vetänytkin, mutta irtautuminen sujui kohtuullisen hyvin. Aika nopeasti oli eroa jo muutama minuutti ja sitten polle kulkikin ihan tyytyväisenä kohti maalia.
Otettiin vielä yksi huolto ennen loppupätkän huoltokieltoaluetta. Tamma joi taas oikein kivasti ja otti herkkuja vastaan mielissään. Kovasti elää kiitoksella, joten kehumalla Kari sai sen hyvin liikkumaan ja tekemään töitä. Kun huollot oli huollettu otin vielä vähän kuvia ja videota ja kaahasin takaisin maalialueelle. Ehdin kerätä kamat kasaan ja harppoa maalilinjalle kyselemään virallista aikaa, niin ratsukko vilahti jo ohi "lähestymisrastin". Aika tarkasti minimiajassa ylittivät maaliviivan.
Meillä taas vähän linjat rakoilivat, kun Karin mielestä oli pakko mitata sykettä minuutin välein ja mun mielestä olisi voitu rauhassa
odottaa vartti ja viilennellä hevosta ja vasta sitten alkaa mittailla. Noh, kinahan siinäkin sitten tuli. Kaikesta huolimatta syke oli sovittu 50 reilun 10 minuutin jälkeen. Siirryttiin vetgaten tuntumaan ja mitattiin uudelleen sama syke. Sitten ilmoittauduttiin. Ell:n mittaamana syke oli 52. Mitään huomautettavaa ei ollut ja koska sade oli kastellut kentän, ei köhistelyäkään tarvinnut kenenkään kuunnella.
Heitettiin tammuskalle loimi päälle. Kari alkoi kantaa kamoja ja minä taluttelin hevosta ja annoin sen nappailla tuoretta. Vikan 1.5 km olivat jo tulleet käynnissä, joten verkattiin vielä hetki ja sitten laitettiin hevonen koppiin pois sateesta. Syötiin autossa eväitä ja odoteltiin palkintojenjakoa. Palkinnoksi saatiin arvotavaraa, jota itse olin seuralle joskus lahjoittanut, joten pistettiin palkinnot lyhentämättöminä hevosen omistajalle. Meille riitti se, että saatiin taas hiottua muutamaa juttua ja se, että polle sai 34km:n lenkin taitettua keskinopeudella 12.1km/h.
Kotimatka sujui nopeasti ja nakattiin tamma heinäkasan kanssa tarhaan ja painettiin kotiin vaihtamaan vaatteita omaa tallireissua varten. Kiva kokemus ja kivat kisat, vaikka olisi toki toivonut isompaa osallistujamäärää, sillä Liesjärven maastot ovat aika kivat. Mutta ainakin kannoimme oman kortemme kekoon, kun lainahöyhenissä edustimme.