Raottelin ensimmäisen kerran silmiäni jo viideltä ja ajattelin, että voisin ehkä vielä tunnin nukkua. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan 5:30 Kari tuli jo tönimään ylös ja oli kuulemma suonut itsellensä puolikkaan kupposen kahvia. Se oli juotu ja oli syytä lähteä liikkeelle. Blueskylä oli valmiudessa ottamaan vieraansa vastaan, mutta me käännyimmekin ihan toiseen suuntaan. Aurinko paisteli sen verran, että aurinkolasit sai kaivaa päähän. Hyvinkäällä tuttuun tapaan tankattiin Tebikalla ja mä hain meille sämpylät ja limut. Kuviot olivat aika selvät. Tarkoitus olisi hakea sellainen paikka ratsastaa, että saisivat olla keskenään. Huollot olisi helpompi järjestää ja ratsastajat saisivat keskittyä ihan vaan omaan tekemiseensä.
Kun määränpää alkoi lähestyä, niin alkoi myös sade. Lämmintä oli kuitenkin n. 20 astetta, joten kosteus ei vaikuttaisi mihinkään mitenkään, paitsi ehkä siihen, että kasteluun tottumattomat saisivat kastelua suoraan taivaalta. Matka eteni joutuisasta ja oltiinkin paikalla jo puolitoista tuntia ennen starttia. Aika poikkeuksellista. Meitä väsytti ihan kamalasti ja ajateltiinkin, että voitaisiin ehkä ottaa puolen tunnin tirsat. Tanja torppasi aikeet, sillä hän laittoi viestiä olevansa 5 minuutin päästä kohteessa. Oltiin vähän ehditty paikkoja katsella, ennen kuin tutut ajopelit tulivat näköpiiriin. Kerrankin oli ruhtinaallisesti aikaa. Tanja ja Kari lähtivät toimistoon. Me pidettiin Pablon kanssa hevosille seuraa. Tanja oli ne jo aamulla siistinyt ja niillä oli kisasuitset valmiina päässä, joten asiat etenivät oikein mukavasti. Kun hevoset otettiin ulos, niin saivat vähän jaloitella. Minä lähdin reittiselostukseen ja ratsastajat alkutarkastukseen.
Tarkastuksessa kaikki oli erinomaisesti. Molemmilla kaikki kohteet aata ja käyttäytyivät asiallisesti. Reittiselostus oli vähän hidas, mutta asiat käytiin perinpohjaisesti läpi. Muutama mutakko, joissa kengät voisivat irrota, useampi junarataan liittyvä juttu, yli ja ali ja vieressä. Ajattelin, että niihin kannattaa mennä väijyyn. Kerroin ajatukseni myös molemmille huolto-Mikoille. Mikat jakoivat näkemykseni ja todettiin, että varmaan aika samoissa paikoissa huolletaan. Reittimestari varoitti mäkisestä maastosta. Kun anti oli annettu, niin kiirehdin pitämään oman tiimin reittiselostusta. Samalla aloitettiin jo satulointi. Tuolloin saapui Sissi paikalle ja huuteli vapaita apukäsiä. Ei tietenkään kellään ollut niitä antaa, mutta Team Repoketun Mika auttoi kuitenkin. Kari hyppäsi Safeerin selkään ja aloitti hoputtamisensa. Tanja kehonkieli kertoi hienoisesta hermostumisesta. Muakin alkoi jännittää ja
yritin pysyä kauempana. Siinä meni ehkä 5 minuuttia, kun vaaka keinui puoleen jos toiseenkin. Piti jo vähän talutella ja siirtyä toiseen paikkaan. Mutta niin vain Turtsa väänsi itsensä selkään. Valto otti muutaman ripeämmän askeleen, mutta se oli sitten siinä. Tanjan kasvoille helkähti helpottunut hymy. Ei tehty tästä suurta numeroa, mutta hyvältä tuntui meistä kaikista neljästä.
Ehtivät mukavasti verkata ja koska reitti oli auki, niin kävivät katsomassa lenkin ekat metrit. Helpottaa aina hevosia, kun eivät sukella suureen tuntemattomaan. Oli puhuttu, että enenevät vikana tai ekana, mutta kahdestaan. Sovittiin, että me jäämme traikkuparkin tuntumaan ja otamme muutaman kuvan, kun lähtevät ja suoriutuvat kahdestaan lähtötilanteesta. Näin kävikin. Lähtölupa tuli ja ihan välittömästi ei kukaan lähtenyt liikkeelle. Ehkä pelkäsivät Team Hysterian manööverejä ja antoivat vähän tilaa. Näin ollen Kari otti annetun tilan ja lähtivät ensimmäisinä liikkeelle. Sovittu oli, että n. 13km/h olisi hyvä vauhti. Tätä lähtivät pitämään yllä. Hevoset toimivat järkevästi.
Selvästi niillä alkaa olla rutiinia touhuun, joten asioita on tehty oikein, vaikkakin sitkeyttä se on vaatinut.
Ajettiin parkkiin mutaosion päähän. Haluttiin vain tarkistaa, että kaikki on ok ja annettiin kokeeksi pienet pullot vettä. Molemmat saivat tilkat vettä selkäänsä. Eivät tykänneet siitä hyvää, mutta eivät pahaakaan. Parin minuutin kaula oli nykäisty tässä vaiheessa ja olimme asiasta tyytyväisiä. Annoin väliaikatiedot, kun ohitimme ratsukot ja samalla kerroin, että otetaan oikea huolto parin kilsan päähän, kun ovat alittamassa rataa. Kun näimme Pablon kanssa alituksen, niin totesimme, että se nyt ei ole paha ollenkaan. Alue oli niin laaja, että tuskin hevoset edes ymmärtäisivät sitä sen kummemmin alitukseksi. Jos juna tulisi, nii tilanne saattaisi olla toinen, mutta ihan sellaisenaan ei tulisi aiheuttamaan suuria tunteita. Eikä aiheuttanut. Hölkällä tulivat läpi. Tehtiin nopea huolto. Kumpikaan ei juonut, omppua ja porkkanaa meni ja pienet sidukkapullot annettiin taas huuteluun. Matkaa huoltoon oli ollut aika tarkkaan 5km ja aikaa olivat käyttäneet n. 24 minuuttia, joten kulkivat n. 12km/h vauhtia. Oikein hyvä. Kerättiin pullot pois ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Pientä epätietoisuutta oli ollut reittimerkkien väristä, mutta onneksi Jenni ja Sanna opastivat oikealle reitille. Yritin soittaa Tanjalle perään, että oikeaan suuntaan lähtivät, mutta puhelin
oli tietenkin äänettömättä. Ajattelin vaan, että eivät ala turhaan hötkyillä, jos muita ei näy, eikä huoltojakaan.
Me ajelimme vähän isompaa väylää pitkin ja ratsukot pitivät tahollaan hyvää vauhtia yllä. Seuraava huolto oli n. 14km kohdalla ja tulivat siihen tuntiin. Juoma ei maistunut, mutta keräämäni massiiviset voikukanlehdet maistuivat, kuten myös omenat ja porkkanat. Kun huolto alkoi olla lopuillaan, niin Repoketun huolto ajoi ohi. Kari siitä tietenkin hätääntyi, että nyt on sitten jo kiire, kun muut ovat kannassa. Ottivat huuhtelupullot. Karille sain annettua jo 1,5 litran putilon ja vesi saatiin elikon niskaan. Takajoukkoon ero oli 4 minuuttia ja se on jo tämän luokan kisoissa aika hyvä ero, jos pitää tasavauhtia alusta loppuun. Ei siis mitään huolta tai hämminkiä, että saisivat seuraa ja sähläily alkaisi.
Ajettiin seuraavaan radan alitukseen. Samalla annoin tiedot takajoukon etenemisestä. Toinenkin alitus oli lelli, joten ei muuta, kuin pikainen huolto ja matka jatkui. Vielä ehdittiin ennen taukoa tehdä täyden varustelutason huolto. Nähtiin kuitenkin, että kakkoslenkin ylitys saattaa olla haastava. Keltaisen tiimin Mika oli todennut samaa. Jäimme jännityksellä odottamaan tulevaan. Ajeltiin ihan reippaasti kilpailukeskukseen ja kannettiin maalilinjan tuntumaan pari ämpärillistä vettä. Tarkoitus kuitenkin oli, että hevoset saadaan suoraan tarkastukseen. Kaukaa alkoi jo kuulua Karin komentojenjako. Antoi tiukkoja ohjeita Tanjalle, miten toimitaan. Papatus huvitti meitä kaikkia maalipaikalla odottavia. Kun maalilinja ylittyi, niin ratsastajat hyppäsivät alas ja taluteltiin hevosia hiljakseen kohti vet gatea. Sykkeet olivat kohdillaan kummallakin heti. 55 taisi olla omassa mittauksessa Sämpyllä ja 54 Valtolla. Lähdettiin jatkamaan matkaa. Toppuuttelin kävelemään hitaammin, sillä tarkastukseen mentäessä oli ihan pienen pieni ylämäki. Tanja ei meinannut totella. Tarkastukseen mentiin samalla minuutilla, mutta muutama sekka taisi olla väliä. Hoidettiin homma niin, että Valto oli ekana. Tietenkin. Valedron syke oli 56 ja kaikki kohteet A. Se lorotteli miehekkäästi isot kuset eläinlääkärin kintuille tarkastuksen kestäessä. Safeerin syke vähän nykäisi ja olikin 60, mutta kaikki kohteet A. Hoidettiin tarkastuskin ihan tyylikkäästi, joten tällä kertaa ei tähän mennessä oltu saatu mitään hässäkkää aikaiseksi. Ihan rauhassa palailtiin traikun kylkeen ruokkimaan hevosia.
Pidettiin pieni tiimipalaveri ja pohdittiin seuraavan lenkin taktiikkaa. Mun silmään Sämpy oli juoksutuksessa vähän jäykkä. Tanjan mielestä kyse oli vain normaalista konkkelehtimisesta. Sitä pitäisi juoksuttaa nopeammin. Päätettiin sitten Karin kanssa, että annan sille vähän vauhtia. Sovittiin myös, että samaa vauhtia jatketaan. 12-13 km/h tuntuisi olevan riittävä nopeus siihen, että hevoset palautuvat suoraan ja saataisiin Valedro ensimmäisenä maalilinjan yli. Puoli tuntia meni nopeasti. Hevoset söivät hyvin. Pablo muisti, että tokalla lenkillä laitetaan Vallulle ämpäri maahan.
Tanja vähän taas hermoili selkäännousua, mutta se meni edeltäjäänsäkin paremmin. Vähän jouduttiin hoputtamaan ja olemaan tiukkana, että lähdöstä ei vaan myöhästytä. Se ei kerta kaikkiaan käy pirtaan. Tanja kun jotenkin hermostuu, niin hän myös hidastuu. Toisaalta kestää kuitenkin pientä painostamista. Ainakin pikkaisen vieraammilta ihmisiltä ja sitä rajakohtaahan tässä koko ajan haetaan, että koska sanoo, että nyt hiljaa ja hän tekee, mitä haluaa. Toistaiseksi on vielä taipunut kohtalaisen hyvin ja murtumisia ei ole tapahtunut.
Aloittivat toisen lenkin ihan aavistuksen verran rauhallisemmin, jos eka lenkki eteni keskinopeudella 13km/h, niin nyt olivat 12km/h vauhdissa. Olimme sillalla odottamassa ja laskeskelin saapumisaikoja. Aika tarkkaan tulivat siihen. Hevoset tekivät sillan alkuun yhden stopin. Kari alkoi heti äristä. Valedro homma kuitenkin otti haltuun ja kuuppa pyörien tuli sillasta yli. Sitten huollettiin. Kumpikin vähän joi ja Sämpy oli juonut myös jostain muualta. Kumpikin sai ison vesiastian huuhteluun. Selostin Pablolle, että kaksipuolinen pullo olisi parempi, kun ei tarvitsisi valuvaa vettä väistellä ja venkoilla, kun sitä tulisi symmetrisesti. ja helpompaahan se on ratsastajallekin.
Jäätiin odottelemaan seuraavaa ryhmää, sillä ajattelin, että silta saattaa antaa mahdollisuuden mestariotoksiin. Ei antanut. Roope tuli rutiinilla sillasta yli, niin kuin ei olisi edes huomannut sen olemassaoloa. Aika uljasta. Anne vähän nauraen kyselikin, että odottelimmeko draamaa ja myönsin vähän odottaneeni. Sitten meillä ei enää ollutkaan aikaa jäädä odottelemaan seuraavia, vaan oli kiire
seuraavaan paikkaan. Pablo pisteli aika vauhdilla ja ehdiittiin paikalle juuri ja juuri, ennen kuin ratsukot saapuivat. Tarjosimme vielä yhdet isot huuhtelupullot. Kari sen otti ja käytti, Tanjalle ei saatu pulloa annettua. V ei tahtonut. Samalla sain annettua tiedon, että takaa tullaan lujaa.
Toinen lenkki oli varmasti henkisesti Tanjalle rankka. Kari hoputti koko ajan ja pakotti vaatimaan hevosia vähän yli niiden mukavuusalueen. Eli ihan joka kerta, kun hevonen ehdottaa käyntiä, ei siihen siirrytä. Tanja yritti pistää hanttiin ja hänen olonsa oli varmasti epämukavampi kuin hevosten. Kun saivat tiedon, että takajoukko ottaa kiinni, niin se oli Tanjan mielestä ihan ok. Kari sanoi, että ei missään tapauksessa ole ok, vaan Valedro viedään nyt ensimmäisenä maaliin. Joten pikkaisen joutuivat loppua kohden kirraamaan, että takaa ei pyyhkäistä ohi.
Olimme tehneet vähän huoltopaikan suhteen muutoksia ja jätimme Lantikan samaan paikkaan, missä muutkin palauttelivat ennen tarkastusta. Heti maalilinjan jälkeen annoin kummallekin yhden mehukatillisen vettä. Sämpy otti sen vastaan ympyrää juosten, mutta Kari antoi juosta. Kylmän viileästi valutti niskaan ja hevonen pyöri väkkäränä ympyrää. Lopuksi äijä vielä heitti tönikän suoraan mua päin. Herrasmies. Tanja kaatoi kauniisti ja ojensi putelin suoraan mulle käteen. Tässä on näiden kahden ero! Satulat otettiin pois ja sykkeet oli heti kohdillaan. Nyt ihan hiipimällä mentiin loiva ylämäki tarkastukseen. Valedro ilmoitettiin ensin ja muutama sekka myöhemmin Sämpy. Syke Valedrolla 56 ja Safeerilla 52! Aivan erinomaista. Kummallakin kaikki arviointikohteen arvioitiin kirjaimena A. Annoin vähän vauhtia juoksutukseen ja Heikki tuomarina antoi välittömän palautteen, mutta totesi, että mitään laitonta ei tapahtunut ja hymyili veitikkamaisesti päälle. Kun lopettelimme tarkastusta, niin palautumisalueella kävi kuhina. Juosten siellä liikuttiin, mutta meidän osalta suoritus oli jo tehty.
Kyllä lopussa taas halailtiin. Onneksi Riitta ei ollut enää paikalla. Olisi oksentanut, sillä jo ekan lenkin jälkeen käski meidän varata hotellihuoneen, jos aiomme sitä yököttävää kaulailua jatkaa. On siinäkin kannustava kaveri!! Riitan ja Marjutin kilpailu meni myös hyvin ja ruusukkeiden kanssa lähtivät kotimatkalle. Me vielä kokeiltiin uuden uppopumpun toimivuutta ja hyvinhän se asiansa ajaa. Molemmat hevoset letkutettiin ja saivat hyvää siedätystä siihenkin.
Odoteltiin palkintojenjakoa. Pidimme Karin kanssa selvänä, että nyt täytyy olla Vallun päivä!! Kari heitti vielä mandariinin yhden uuden matkaratsun selkään ja kävi siellä itsekin istumassakin. Tuntui aika hyvältä ja taidetaan taas saada Podium-perheeseen uusi jäsen. Tanja oli herkillä suoritusten jälkeen ja aiheestakin. Kyllähän meitä kaikkia liikutti se, miten mahdottomasta tapauksesta on kuoriutunut alueluokan voittaja. Vaikka matka oli lyhyt, niin maasto oli haastava ja keli rankka. Taakse jäi aika konkareita ja varmasti ihan kokemattomimmasta päästä olivat Tanjan hevoset. Eikä se nyt niin paha ole, jos saman omistajan hevoset ovat ykkösenä ja kakkosena. Eikä seurana Riemuratsukoiden tarvitse häpeillä sitä, että saatiin kolmoisvoitto!! Kolmikko kukitettiin ja palkittiin ja iloisia naamoja oli paljon nähtävissä. Seuran puheenjohtaja oli myös kovasti tyytyväinen, kun myöhemmin illalla hänen kanssa juttelin. Ja mietittiin sellaistakin, että pitäisiköhän viritellä jokin seurajoukkuekilpailukin vielä tänä vuonna.
Hevoset laitettiin traileriin, syötiin makkarat ja letut Tanjan piikkiin ja lähdettiin kotimatkalle. Tanja vielä soitti perään vollotuspuhelun ja kiitteli panoksestamme. Vaikka kiittely onkin turhaa, niin tuntuuhan se hyvältä. Aika usein meillekin tulee kiertotien kautta lokaa niskaan ja paljon puhutaan selän takana pahaa. Mukavaahan se on, että joku kokee tekemisemme mukavaksi ja apumme tervetulleeksi. Ja puhettahan maailmaan mahtuu. Kai se on niin, että koirat haukkuu ja karavaani kulkee ja nyt ainakin olemme aika voimamme tunnossa oman tekemisemme kanssa. Liettuassa sitten varmaan taas tulee suolisaavi niskaan, mutta se on sitten sen ajan murhe. Nyt iloitaan tästä. Pienet onnistumiset kuitenkin rakentavat polkua suurempiin onnistumisiin.
Mitään sen suurempaa analyysiä ei pysty tekemään. Alusta asti kaikki meni suunnitellusti. Tanja oli valmistellut hevoset erinomaisesti ja niillä olisi jo ollut täysi valmius mennä 20km pidempikin lenkki. Joten ne eivät tosiaankaan joutuneet koville tai edes omille äärirajoilleen. Huoltaminen ja muukin tekeminen sujui rauhallisesti. Meillä oli koko ajan aikaa tehdä tarvittavat asiat ja kisan läpi jatkui hyvä ja harmonin ilmapiiri. Tämä kun tulisi tiimin tavaksi toimia, niin hyvin menisi. Viilennys kun alkaa sujua, niin paljoa muuta ei tarvitse enää hieroa ja hioa. Hienoa Valdro ja Safeer!