Yö oli levoton sekä meillä, että Team Hysterian päämajassa. Tanja oli keräillyt jännitystä jo pitkin viikkoa ja meitä valvotti öinen traikkukauppa. Matkaeväätkin olivat huonot ja variksille lensi puoliksi syödyt lihapiirakat jo ennen Hyvinkäätä. Samoihin aikoihin veivasin penkin kenoon ja havahduin vastaa siihen, kun navigaattori ilmoitti, että olen saapunut kohteeseen. Pienen hetken otti, että sain itseni hereille. Kilpailukeskuksessa oli varsin rauhallista ja niin vähän osallistujia, että ei voida sanoa ilmassa leijuneen suuren urheilujuhlan tuntua. Oltiin hyvissä ajoin. Ehdittiin hoitaa vessakäynnit ja vaihtaa nopeasti muutamat kuulumiset, niin jopa hevoset lakeijoineen saapuivat mestoille. Hetkeä myöhemmin oli luokan 1.1 lähtö, joka olikin varsin räjähtävä. Ruuti ei ollut märkää missään vaiheessa ja ratsastajat painelivat reitiltä ulos useammankin kerran. Lopussa kuitenkin pokkasivat hienot tulokset ja taas saatiin uusia starttaajia SM-kilpailuihin.Harmillista oli, että kilpailupaikalle oli lähtenyt niinkin vähän osallistujia, sillä paikka on hyvä, maastot hyvät ja Marjolla tapana rakentaa vaativia reittikokonaisuuskia. Hyviä ympyrälenkkejä, joissa vastaan voi tulla mitä tahansa. Viimehetken muutokset tosin aiheuttivat sen, että tällä kertaa ilmoitetut matkat eivät ihan pitäneet paikkaansa.
Varsin levollisina laittelimme huoltoaluetta kuntoon. Taivaalta tihutteli suihkupullosadetta ja se oli oikeastaan ihan meille sopiva säätila, sillä huuhtelupullojen käyttö ei edelleenkään ole kummallekaan Tanjan hevosista mieleen. Fiilikset olivat hyvät. Toiveissa oli saada tehdä oma suoritus. Tarkastukset menivät mallikkaasti, hevoset käyttäytyivät fiksusti ja juoksivat hyvin. Takana olivat ajat, jolloin Valedroon ei saanut vieras vet edes koskea. Alkutarkin jälkeen kantavana ajatuksena oli, että lähtö tehdään sen verran napakasti, jotta saadaan omaa tilaa. Vaihtoehto B oli, että jättäytyvät muutaman minuutin päähän muista, niin taas on oma rauha ja saavat edetä tasaista tahtia ilman rykimistä ja pumppaamista. Jo alkuverkoissa näytti, että hevoset kuumuvat, kun joku singahtaa yllättäen ohi ja Karilla oli muutama mielenkiintoinen hetki Valton selässä. Yrittivät päästä verkoissakin keskittymään ihan omaan tekemiseen. Kun lähtölupa annettiin, niin kohtuullisen kipakasti laukkasivat ylämäkeen.
Sininen lenkki 34,3 km (2h 45 min)
Tihutusta jatkui koko lenkin ajan. Ensimmäiset 8km kulkivat kaikki 5 ratsukkoa yhdessä. Vauhdinjako oli tempoilevaa eikä oikein mukavaa fyysisesti eikä varsinkaan henkisesti. Pidettiin nopea huolto ja jatkoivat matkaa. Alkuvauhti oli n. 16km/h. Reilun kympin kohdalla totesimme, että nyt on syytä rauhoittaa tilanne. Hevoset olivat vaahdossa ja tosi kovilla kierroksilla. Tehtiin pitkä huolto ja rauhoiteltiin niin eläimet kuin ratsastajatkin. Sitten sovittiin, että etenevät seuraavan 10km vain ravia ja pahat paikat käyntiä. Pitivät edellä meneviin ratsukoihin 1-2 minuutin hajuraon ja näin saivat määrittää itselleen sopivan tasaisen vauhdin. Seuraavalla huollolla hevoset olivatkin jo ihan toisen oloisia ja ratsastajat totesivat, että paljon mukavampi on ratsastaa. Kovasti siinä oli mulla taas komennettavaa, vaikka Tanja olikin heti samaa mieltä. Huvittavaahan tuo meidän touhu on, että osa taktikoinnista tulee huoltoautosta, mutta niin se vaan meillä on ja tulee varmasti aina olemaankin. Mulla on tämän tyyppisissä asioissa kylmempi pää, enkä sekoa mihinkään kilpailuviettiin. Karilla taas löytyy hurjaa luonnetta ja kun näitä sekoitetaan, niin saavutetaan ainakin välillä hyvä combo.
Loppu matkasta sujui kivasti. Huonoa juomista hevosilta, mutta ne oli tankattu hyvin ja kulkivat innokkaina. Tsekattiin pari ison tien ylitystä ja Ninalta sain viestiä parista paikasta joissa eksyminen olisi mahdollista. Kiitos näiden neuvojen tällä kertaa vältyttiin harharetkiltä. Vettä tiputteli ja ajoittain keli tuntui jopa viileältä.
Huolto turaili vähän, kun menimme suoraan taukoalueelle odottamaan hevosia. Kun ylittivät maalilinjan, niin kävi ilmi että taukopaikalta ei saanut suorinta reittiä mennä tarkastukseen. Näin ollen olimme Tiinan ja Pablon kanssa sijoittuneet väärin. Saimme pienimuotoisesti noottia.Otettiin puolivälissä satulat pois ja katsottiin sykkeet. Valtolla syke oli 64 ja Sämpyllä vähän alle. Sekoiltiin heki ja hiljakseen kalpittii tarkastukseen, jossa Valedron syke oli 54 ja Safeerin 48. Kaikki kohteet olivat aata, mutta Valton ihopoimu palautui vähän hitaasti. Aikaa turhaan turailuun kului pari minuuttia. Kari ehti jo huudella voimasanoja ja sai siitä aikanaan myös palautetta. Lopun hidastamisen takia keskinopeus jäi varsin vaatimattomaksi, mutta kun irti eivät päässeet, niin sitten piti kulkea perässä. Osuuden keskinopeus oli 12.5km/h. 30 minuutin tauko meni hujauksessa, mutta saatiin ratsastajat ajoissa selkään ja ajallaan reitille. So good, so far!
Valkoinen lenkki 17,4 km (1h 30 min)
Yritin esitellä karttaa ratsastajille tauon lopussa, mutta eivät tietenkään keskittyneet siihen ja Karikin vaan totesi, että hän ei ole yhtään kartalla ja meidän on parasta huoltaa siinä, missä reitti poikkeaa edeltäjästään. Näin sitten tehtiin. Valton kengät olivat vähän kuluneet ekalla lenkillä ja otettiin kengityskamat varmuuden vuoksi lenkille mukaan. Keräiltiin huoltopaikalla vähän tuoretta ja pajuja sekä koivun oksia. Käyttivät lenkin alkuosaan vähän edellistä enemmän aikaa. Ei oltu ihan ajan tasalla matkojen ja aikojen kanssa, sillä reittien pituudet olivat jonkin verta enemmän kuin oli ilmoitettu ja koska tarkoitus oli mennä aika lähelle miniminopeutta, niin alkoikin näyttää siltä, että aika loppuu kesken. Hevosissa ei näkynyt mitään väsymisen merkkejä, mutta Rico-poloinen alkoi olla aika lailla omilla rajoillaan. Se kyllä joi ja söi hyvin, mutta matka kävi sille aika pitkäksi. Valtokin alkoi vähitellen juoda.
Emma lähti lenkille yksinään kärjessä. Olli oli tavoilleen uskollisena pyhkäissyt laukoilla ohi meidän ratsukoista, koska tavoitteli ihanneaikaluokan kärkisijaa. Emma ja Olli saavuttivat huoltopaikan yhdessä. Kummassakin ratsastajassa näkyi väsymyksen merkkejä, mutta hevoset olivat pirteitä. Eroa takajoukkoon oli reilu 5 minuuttia. TT ja Kari ottivat alun nousuosuuden rauhassa, etteivät vedä hevosia hapoille. Maasto-osuuksilla olivat tarkkoina, sillä salakavalia kiviä oli heinikon alla piilossa. Tanja on nyt myös ollut varovainen alamäkiravaamisen suhteen, joten menivät suurimman osa vähänkään jyrkemmistä alamäistä käynnissä (ja osan ylämäistäkin). Varsinaisia vauhtiosuuksia oli kohtuullisen vähän. Edellä mainituista syistä johtuen keskinopus putosi entisestään. Luonnollisesti reittiselostus oli taas jäänyt väliin, joten vanhasta muistista mentiin ja sen takia ei ehkä ihan osattu vauhdinjakoakaan tehdä järkevästi. Ja Tanjalle on kova paikka viedä hevoset vähääkään mukavuusalueen ulkopuolelle.
Otettiin varmistus märän asfalttitien ylitykseen ja sitä seuraavaan alamäkeen, jonka päässä oli silta. Olin katsonut paikat, että kannattaa mennä pientareelle. Tyypit osin menivät ja osin eivät. Välillä mietin, että kannattaako nähdä vaivaa käydä kyyläämässä paikat etukäteen ja yrittää niistä varoitella ja hahmotella kisakokonaisuutta päässään, kun ratsastaja/ratsastajat eivät ohjeita ainakaan yhtään noudata. Toisaalta, kun Kari on yksinään, niin noudattaa niitä hyvinkin, mutta mitä enemmän paapottavia on, niin sitä huonommin neuvoja noudattavat. Ja takuuvarmasti komentamiseni naurattaa kanssakilpailijoita, mutta meidän perhe/pariskunta on kokonaisuudessaan tiimi ja toinen ratsastaa ja toinen miettii muut jutut. Haastavaahan se on fuusioitua muiden tiimien kanssa, niin kuin nyt on tehty, mutta samalla aika antoisaa. Pian kuitenkin alamme varmasti taas enemmän tehdä asioita ihan vaan oman porukan kesken ja sitten on opeteltava taas sekin tapa toimia.
Pari kilsaa ennen maalia olivat kymmenisen minuuttia kärkiratsukoita perässä. Meitä kaikkia alkoi huolestuttaa, että eivät saa suoritusta nippuun määräajassa. Sain tehtäväksi selvittää viimeisen maaliintuloajan. Tämä toki olisi pitänyt selvittää jo siinä vaiheessa, kun matkaan lähdettiin. Ja vauhtia vaan pitäisi kyetä pitämään yllä. Eipä mitään, hevoset saatiin maaliviivan yli ja minuutin palautumisella vietiin hevoset tarkastukseen. Valton syke oli 57 ja Sämpyn 48. Keskinopeus oli onneton 11.6 km/h!! Toimitsijat laskivat uuden viimeisen maaliintuloajan ja totesimme, että sehän riittää. Viimeiseen lenkkiin oli vara käyttää 1h 16 min!
Tauolle hevoset söivät ja joivat. Ratsastajatkin tankkasivat. Fiilis oli hyvä, joskin vähän kiireinen ja Tanja tietenkin tuskaili sitä, että nyt pitäisi oikeasti mennä nopeasti. Mutta eipä mitään. Ratsastajat selkään ja kohti viimeistä rutistusta.
Keltainen lenkki 13 km (1h)
Epäilin, että meille tulee kiire, joten huoltoauto lähti liikenteeseen jo vähän ennen kuin ratsukot saivat lähtöluvan. Harmi homma, Rico jäi tauolle. Ennakkoon oli nyt sovittu, että varaa ei ole passailla. Tanja oli pahassa paikassa. Kari prässäsi ja prässäsi ja jos Tanja alkoi himmailemaan, niin Kari päästeli ohi. In Finland we have this thing called reilu meininki. Mutta niin se vaan on, että ei hyväksyttyjä suorituksia, saati voittoja, koskaan tule, jos ei pienellä riskillä ajella.
Ehdittiin huoltopaikkaan hyvin ja saatiin seurailla pitkän luokan ohilaukka. Loivaa alamäkeä päästelivät reipasta 20km/h ensin Sonja ja Nea. Kivet lentelivät, kun kaksikko tavoitteli yli 14 km/h tulosta, sillä Sonjalta puuttui vielä SM-kvaali, joka nyt saavutettiin! Lähes yhtä reippaasti, hymy kasvoillaan, saapui Emma, joka haki ensimmäistä suoritusta tasolta 2.4. Myös Mari M. viuhahti ohi. Huomattavasti maltillisemmin tulivat sitten TT ja Kari. Tehtiin nopea huolto, hevoset joivat ämpärilliset vettä ja jo usutettiin niitä eteenpäin. Aikaa ei ollut hukattavaksi, jos nyt ei mieletöntä kiirettäkään ollut.
Autolla siirryimme nopeasti takaisin kilpailukeskukseen ja laittelimme vastaanoton valmiiksi. Vähän ennen kuin tunti oli täysi, saimme iloiset ratsastajat maaliin. Sykkeet olivat heti valmiit. Huuhdeltiin molempia vähän ja vietiin neljän minuutin palautumisen jälkeen tarkastukseen. Taisivat olla luokkansa ensimmäiset. Muut halusivat hyödyntää palautumisaikaa enemmän. Mitään huomautettavaa ei ollut lopputarkastuksessa kummallakaan. Kaikki aata! Valton syke oli 51 ja Sämpyn 45. Ja Tanja vielä epäili, että eivät suoriudu matkasta! Me olemme olleet jo alkukesästä sitä mieltä, että 80km menisi läpi heittämällä ja nythän se on todistettu. hevoset eivät olleet missään vaiheessa väsyneitä tai haluttomia siinä määrin, että kisaa ei olisi voinut jatkaa vielä yhden lenkin verran.
Mitäpäs siinä muuta kuin kovasti taas onniteltiin toisiamme ja muitakin kisaajia. Hienoa oli, että niin moni sai kvaalit SM-kisoihin ja eteni uudelle tasolle. Pettymyksiäkin tuli, mutta jokainen pettymys vie kohti seuraavaa onnistumista ja sen takia niistä ei kannata täysin masentua. Tässä lajissa vaan panostus on niin suurta, että pettymykset lyövät voimalla, kun niitä eteen tulee.
Kaikki loppuu aikanaan
Laiteltiin hevoset ja tavarat paikoilleen. Tanjalla oli hienot loimet, joka viimeisteli yhtenäisen ilmeen. Palkintojenjaossa oli hymyileviä kasvoja, niin kuin pitääkin. Tiimit olivat siististi yhtenäisissä asuissa ja paikallaolijat saivat hienoa kuvasatoa. Aurinkokin alkoi pilkistellä ja hellekausi oli ilmeisesti tappanut paarmat, sillä ympärillä hyöri ainoastaan limen väristä innostuneita kukkakärpäsiä. Seremonioiden jälkeen kruunattiin päivä vielä perinteisesti makkaroilla ja letuilla. Viimeisinä oltiin taas kilpailupakalla, mutta mikäpäs oli ollessa, hyvässä seurassa ja hyvillä mielin. Kiire kuitenkin vähän, sillä Dottie odotteli jo kotona. Ihanaa kuitenkin, että Tiina oli hengessä mukana ja oli käynyt typykän kanssa tunnin metsälenkillä syömässä marjoja ja nuuhkimassa metsäilmaa. Iso kiitos Tiinalle siitä. Tiimityötähän tämä on ja osa tiimistä hoitaa myös kotihommeleita, kun osa on kilpailupaikalla.
Kotimatka sujui Karin kuorsatessa ja yleisurheilun MM-kilpialujen selostusta kuunnellen. Ajelin hetken matkaa Ollin ja Alean perässä Lopintiellä, mutta ohituskaistojen alkaessa vilkutin heipat ja kiihdyttelin kotiin. Kotona purettiin auto, syötiin vähän, käytiin kisaa läpi ja mentiin nukkumaan. Ei tarvinnut lampaita laskea.
Hyvin on kausi mennyt Tanjan hevosilla suunnitelmien mukaan ja vähän jopa yli. Vielä aluemestaruus ja loppukaudesta ihan oikea 80km kisa, niin homma on siinä. Tanja alkaa nyt olla vähän liian tuttu ja pistää hanttiin. Mutta koko ajan asiat etenevät. Me vaaditaan kohtuuttomia ja Tanja pehmentelee, niin lopputulos on aika kiva. Laukon kylpyläsessiot tekevät hevosille hyvää ja muutenkin kumpikin kehittyy koko ajan. Vielä kun viilentäminen alkaa sujua, tai se, että ratsastaja voi ottaa jotain käteensä. Treeniä, treeniä. Ja koko ajan pitää myös valmistautua siihen, että vastoinkäymisiäkin ihan varmasti tulee. Jopa putoamisia ja kaatumisia. Niistäkin täytyy sitten vaan päästä yli ja jatkaa entiseen malliin. Valedro ja Sämpy ovat hyvällä tiellä ja Tanja varmasti debytoi ensi vuonna jo kv-tasollakin.