Sara viestitteli Virosta pitkin päivää asiaa jos toistakin. Aikataulut eivät ihan pitäneet. Tai oikeastaan eivät pitäneet ollenkaan ja fanaattinen suunniteltujen aikatauluje noudattaja oli ihan poissa tolaltaan. Ja tunnistan kyllä itsessänikin tuon piirteen, että ottaahan se aivoon, jos kilpialukanslian pitäisi aueta kahdeltatoista ja joskus yhden jälkeen sihteeri kalppii paikalle. Se on sietämätöntä. Varsinkin kun kisareissussa on muutama muukin muuttuja ja kisaa edeltävinä päivinä kohteessa on moni asia tehtävänä ja päivän jokaiselle tunnille on oikeastaan ohjelmaa. Siinä on nuorella ratsastajalla aika isot haasteet, kun hoitelee kaikki kisoihin liittyvät asiat omine nokkineen vieraalla kielellä vieraassa maassa. Moni aikuinenkin on vastaavassa tilanteessa poissa mukavuusalueeltaan. Mutta hyvin se meni. Kaikki hoitui tavallaan ja kolmen jälkeen sain tiedon, että hevonen oli saanut starttiluvan. Ihopoimusta tuli 1 mutta muuten kaikki oli hyvin.
Viideksi kiirehd
ittiin tallille. Minä hyppäsin mamma Töpperssin kyytiin. Komea oli pirssi ja ihmettelinkin heti alkuunsa, että kuka kaarassa oli kessuttanut kaksi vuotta putkeen. Mutta eipä ole ilmaista kyytiä syytä arvostella, joten nautin tunnelmasta ja lähdettiin kohti satamaa. Päästiin ihan ensimmäisinä lauttaan. Priority-lappunen kannattaa kyllä lunastaa, mitkään bonuskerholaislippuset eivät ole enää mitään. Oltiin jo kolme varttia ennen kuin lautan oli tarkoitus edes lähteä liikkeelle. Vaiherikas reissu Padiseen oli alkamassa ja siitä lisää kilpailuraportissa.
Kari siirtyi laitumelle moikkaamaan hevosia. Kovin olivat rapsutusta vailla. Tatanka varsinkin olisi halunnut syliin tai ainakin kainaloon. Sen kanssa vietetty aika on kyllä aina loistava sijoitus. Se saa ihmisen aina hyvälle mielelle. Hassu parivuotias, jonka kasvua ja kehitystä on ihana seurata.
Ennen kuin vuorokausi vaihtui yllättä äijä itsensäkin ja ilmoitti Sellan Liesjärvelle n. 50 km:n kisaan.