Nyt oltiin taas touhukkaina. Tallilla pistettiin hihat heilumaan. Diana ja mummi olivat käyneet hakemassa polttopuita omiin tarpeisiinsa ja nyt tuikattiin viimeiset risut palamaan. Jokunen ranka oli jäänyt ja niistä rakennettiin tarhaan jumpparataa. Raijattiin niitä kulkureiteille ja yksi paksu runko jäi vierastarhaan puuhapalikaksi.
Samassa urakassa paukutettiin uudet tolpat vierastarhan etuosaan. Kari päätti jälleen kerran sniiduilla ja vetää ihan nollabudjetilla, joten kaivettiin aitatarpeiksi kaikki vanhat laudat mitä vaan löydettiin. Osa on pakko tehdä irrotettavilla tolpilla, jotta lava saadaan tyhjättyä talvellakin helposti. Samalla roiskin nuotioon irtorisuja ja kun molemmat puuhat oli tehty niin kähäytettiin tikuissa makkarat. Maistui.
Käytiin vielä laitumella moikkaamassa hevoset. Sella oli ihan järkyn kurainen eikä meillä ollut mitään harjoja mukana. Mulla oli kisaviikonlopusta jääneitä omppuja ja tuntuivat maistuvat huikean hyviltä. Tammakolmikko tunki ihan suuhun, ruuna oli vähän pidättyväisempi.
Olen katsellut vähän suomenhevosia. Jotenkin tuntuu, että voisi olla aika. Mutta en sitten tiedä. Hopoa on edelleen kamala ikävä, melkein päivittäin. Urhoa myös. Surkeaa. En ole edelleenkään käynyt sen haudalla ja haluaisin tehdä kummastakin jonkun muistovideon, mutta ei vaan pysty.