No tänään oli tapahtumaa tällä torpalla. Mitä nyt päivän meni multa nukkuessa kuumetta alas, mutta ilta ja yö oli sitten reippaasti vauhdikkaampi. Turunen vakuutteli, että viimeistään puoli kuusi ovat liikenteessä. No eivät ihan olleet. Monta viivettä, niin kuin aina. Jos jollekin sattuu ja tapahtuu vielä meitäkin enemmän,niin se on kyllä Turunen. Varsinainen Team Zendurance. Tapahtumaketju oli jälleen kerran ihan uskomaton.
Erilaisten veivausten kautta Kari lähti taas hoitamaan pikaisesti yhtä kengityshommaa ennen kuin Team Töppärän auto tuli hakemaan kengityskamat ja vähän muutakin kamaa meidän tallilta mukaansa. Huoltoauto purjehti lahden yli jo tänään. Tässä vaiheessa Sara istui surkeana postilaatikolla odottamassa peukku pystyssä. Pitkä oli odottavan aika. Mutta tulihan se kyyti lopulta ja Heppu pääsi matkaan.
Seuraavaksi pihaan ajoi Laura, joka oli jo kyllästynyt odottamiseen. Hevoset oli jo otettu sisälle ja käytiin Lauran kanssa aamukuviot läpi. Kari oli jakanut tarhat kahtia, joten Valtolle oli oma tilansa ja Hepulle omansa. Laura ahtautui Rangerin takaluukkuun ja me ajeltiin kotiin. Tunsin päässäni, miten kuume nousi jälleen. Juotiin iltateet ja painuttiin nukkumaan. Tai mähän nyt en saanut tietenkään unta ja odotin tietoa seuraavan aallon saapumisesta. Ja kuin hyökyaalto puolen yön korvilla Turunen, Harju ja Töppärä valtasivat kämpän. ”Mitään ei tarvii laittaa”, mutta kummasti maistui kauraleipä ja lakritsitee. Ja vielähän siinä piti tunnin verran ihmetellä. Lopulta kaaduin puoli kuolleena sänkyyn ja kissa sekä koira aloittivat jonkun ihmeellisen takaa-ajoleikin. Piski kai muutenkin hermoili kun kämppä oli täynnä vierasta väkeä. Touhuili jotain koko yön ja valvotti ainakin mua, Lauraa ja Saraa.
Viideltä pomppasin ylös, sillä seurue oli lähdössä. Pää humisi ja keittelinkin ensimmäisen satsin Finrexiniä jo silloin. Jossain väsymyksen aiheuttamassa tilassa olimme illalla kalkuloineet aikataulun ihan väärin. Eikä ollut onnikaan myötä, sillä satamassa vaan kylmästi ilmoittivat, että eipä eipä, ei tähän lauttaan. Noh, onneksi Eckerö oli vasta valmistautumassa lähtöön ja vaihtoivat lennossa lauttaa. Ja tästä ei pitänyt sitten puhua kellekään mitään, mutta eipä mennyt montaakaan minuuttia, niin sain jo kolmannelta taholta viestin, että yksi porukka taisi myöhästyä lautasta. Heh heh, niinhän se aina menee. Mikään ei pysy salassa. Eikä tuo nyt ollut eka kerta näissä piireissä, eikä vikakaan.
Mä vaivuin syvään uneen.