Pitkästä aikaa kiipeän selkään kymmentä yli kahdeksan. Olisin kiivennyt aikaisemminkin, mutta on niin mielettömän pimeää, kun maa on täysin musta. Kierreltiin ja kaarreltiin pitkin maita ja mantuja. Hopo toimii kuin ajatus. Välillä käytiin kentällä ja otettiin muutama laukkakin. Ei pukittelua, eikä muutakaan temppuilua.
Pari tuntia kierreltiin lähimaisemissa ja lopuksi harjasin oikein tunteella pollen päästä varpaisiin ja tietenkin annoin vähän ylimääräistä heinää ja leipää 😉 Lopuksi tippaloimi päälle, kun muutama lumihippunen ratsastuksen aikana putoili taivaalta.
Ikävää vaan on viedä se siihen liejuiseen tarhaan. Joka aamu toivon, että olisi pakkanen. Pysyisi kengätkin paremmin jalassa, kun ei tarvitsisi kuravellissä kahlata.