Tänään oli Tatankan vuoro. Se on kesän aikana kasvanu vielä tosi paljon. Lisäksi valkoisten karvojen määrä on lisääntynyt, vaikka silmä sen edelleen mieltää tummaksi hevoseksi. Mutta kun aika moni on ehtinyt epäillä, että ei se mitään kimoonnu, niin tuskin enää on sijaa epäilyksille.
Illalla Kari ensi hetken ohjasajoi ja sen jälkeen pimu sai satulan selkäänsä ja sai liikuskella kentällä jalustimien hivoskellessa kylkiin. Ei mitään reaktiota. Mulla on suunnitteilla kavaletit ja haluaisinkin, että vähitellen alettaisiin treenailemaan jalkjen nostelua. Tarhoihin raijattiin jo runkoja, jotta ei ihan tasamaan tallaajaksi varttuisi.
Muutoin ei tallilla mitään merkillistä. Muutama tekemätön asia siellä roikkuu ja pitäisi saada valmiiksi. Tarhojen pohjat ovat pehmeät, mutta eivät onneksi täysin liejua. Nadir ei edelleenkään sujuvasti tule pihaton liuskojen läpi talliin tai mene tallista ulos. Luulisi sen vähitellen jo oppivan, että se ei haittaa, jos matto vähän kylkeen osuu. Orvokki jättää meidät kuun vaihteessa ja muuttaa takaisin ”kotiin”. Sitten pitää taas miettiä jatkoa ja seuraavaa siirtoa. Mä kaipaisin kamalasti omaa hevosta, mutta mistä sellaisen Hopo-kloonin oikeastaan voisi saada. Tuntuu että ei mistään. Ihmeellisiä pieniä lammasluontoisia ja vaatimattomalla liikkeelle varustettuja löytyy joka oksalta, mutta ei sellaista, mitä mieli tekee.