Aamulla ponkaistiin reippaina kuudeltä ylös. Miten se onkin arkiaamuisin niin vaikeaa jopa seitsemältä päästä ylös, mutta viikonloppuna kuusi on ihan ok. Aamun hämärissä siirryttiin tallille. Siellä heräiltiin kun painelin rehuhuoneeseen. Kolina kuului, kun nousivat pystyyn. Silmät sikkuralla sitten alkoivat mutustaa porkkanoita ja kaurojaan.
Tehtiin aamutalli tavanomaiseen tapaan. Kari vähän siirteli heiniä ylisiltä alekerran heinälään ja Hopon karsinaan, joka saa nyt taas toimia välivarastona. Laittelin karsinoihin heinät valmiiksi ja väkkärit myös. Kari kantoi pihall
e vesiä ja Pedro touhotti omiaan. Lopuksi lakaisin käytävän ja suljin tallista tarhaan johtavan oven. Suljin, mutta en laittanut hakasta kiinni. Ja tämä juttu nousikin esille jokunen tunti myöhemmin kun Ritan porukka etsi tarhasta hevostaan ja löysikin sen karsinasta syömässä heiniään. Nadir on taitava lukkojen kanssa ja koska salpa ei ollut paikallaan, niin ei ollut kummoinen temppua avata tallin ovi kahvasta ja tulla sisälle. Jatkossa sitten ketjut päälle ja salpa kiinni.
Me pyrähdettiin aamutallin jälkeen Kärppälään. Team Humiseva Harjun nuoriso odotti siellä jo malttamattomana (uudet) kypärät päässä. Eipä silti, Lassin MITOt ovan kyllä asialliset päähineet. Katsottiin ensin satulatilanne. Hoksattiin, että vastaus ongelmiin oli leveä ja vähän pidempi vyö. Näin ollen ratsastajat pääsivät selkään ja koska hevoset oli jo verkattu, niin hyvin lyhyen alkuverkan jälkeen siirtyivät raviin ja mä aloittelin kuvaamisen. Typyt lähtivät sovitusti tekemään 15 kilsan lenkkiä tuntiin. Tästä lisää Tien päällä-osiossa.
Kari ehti töidensä lomassa käydä ratsastamassa Sellan kentällä. Kastui tietenkin likomäräksi, niin kuin asiaan kuuluu. Rita ja Taina tekivät iltatallia ja mä tiirailin kotona päivän videosatoa.