Päivä oli aivan karsea ja ihan jokainen juttu meni päin puuta. Aamulla ensimmäisenä totesin, että mulla on silmä mustana, eikä mitenkään ihan vähää. Seuraavaksi sain kiikuttaa auton huoltoon kun moottorivalo taas alkoi palaa. Eka aamu kun auton ikkunoista sai raapia jäätä. Sijaisautoksi sain jonkun hirvityksen ja siitä hommat vaan loppua kohden paheni. Joka paikassa oli myöhässä ja mikään ei oikeastaan mennyt niin kuin olisi toivonut. Ja joka paikassa joko vinoiltiin mustasta silmästä tai vaihtoehtoisesti sitä nolona selittelin. Päivän edetessä violetin sävy vain syveni.
Kuivatushuone on nyt kuitenkin puhallinta vaille valmis. Olin tosi tyytyväinen tilanteeseen. Niin tyytyväinen, että lähdin heittämään jeppeä kotiinsa Espooseen. En raaskinut jättää tihkusateeseen julkisten armoille. Ainakin yksi asia oli edennyt tovoittavaan suuntaan. Meillä nyt ei suuren suuri tarve kuivatustilalle ole ollut, mutta ainakaan mun ei tarvitse enää kantaa kosteita kamoja kotiin. Tai niitä ei kuivatella tallin tai tallituvan puolella.
Kun lopulta illalla ajelin tallilta kotiin, aika vauhdikkaasti, niin poukkasi hirvi eteen. Sain kuin sainkin pysäytettyä autoni kolmen metrin päähän. Aiemmin päivällä eteen hypähti peura! Matka jatkui seuraavalla bussipysäkille jossa jouduin vähän vetämään henkeä ja keräilemään kamoja, jotka olivat lennähtäneet jalkatilaan. Loppumatkan juttelin Savon Eukon kanssa. Pääasiassa eläimien menetykseen liittyviä juttuja. Oli kuitenkin kiva kuulla ystävän kuulumiset. Liian harvoin tulee otettua aikaa ja soiteltua ihmisille. Pitäisi parantaa tapansa tuossa(kin) suhteessa. Yllättävää kyllä uni tuli nopesti. En edes nähnyt mitään kaheleita unia, kuten viime aikoina on tapana ollut.