Eine pyyteli stewardiksi jo aikaa sitten ja lähtökohtaisesti lähden aina liikkeelle, kun pyydetään. Varsinkin kun pienemmät seurat apua pyytävät, niin yritän sitä tarjota. Muutenkin olen sitä mieltä, että muutaman kerran vuodessa pitäisi jokaisen olla myös toimihenkilöinä. Se helpottaisi järjestäjien taakkaa ja takaisi sen, että kisoja yleensä järjestetään. Vaikka miten päin asiaa tarkastelisi, niin kisoja ei saa aikaiseksi ilman kymmentä aktiivia vapaaehtoista ja lisenssitoimarit siihen vielä päälle.
Neljältä ylös ja puoli viiden hujakoilla lähdin liikkeelle. Motarin pätkä menikin vauhdikkaasti, mutta lopun kiemurat vähän hidastivat vauhtia. Olin kuitenkin paikalla sovitusti enne puolta seitsemää. Porukkaa alkoi olla kasassa, mutta vähän itmettelimme, kun luokan 1 ratsukoista ei ollut ilmaantunut kuin puolet. Totesin puoliksi vitsinä, että ehkä kaikki eivät ole huomanneet lähtöaikojen aikaistuneen.
Luokka lähetettiin matkaan ja kaksi viimeistä ratsukkoakin ennätti samaan aaltoon, vaikka saapuivat pelipaikalle ehkä 20 minuuttia aikaisemmin. Siinä saa jo toimia varsin ripeästi ja verkatkin jäivät aika vähäisiksi. Minttu ja Rita olivat myös starttaajien joukossa ja onneksi hyvissä ajoin paikalla valmistelemassa kisaa.
Aamu oli kaunis, joskin vähän viileä, mutta niinhän siinä kävi että ennen kymmentä alkoi tihutella vettä ja sade jatkui ihan kisan loppuun asti. Saappaat ja sadetakki olivat oikein oivat varusteet. Jos jotain hyvää halusi asiassa nähdä, niin ainakin oli happirikas ilman ja hevosia ei tarvinnut viilentää reitillä.
Kun seuraavan luoka lähtö alkoi olla ajankohtainen, niin paikalla oli ainoastaan yksi osallistuja. Mietittiin taas porukalla, että voisiko olla niin, että ihmiset eivät ole lukenee kilpailijatiedotetta. Ihan koeluontoisesti lähdettiin soittelemaan ihmisille ja niinhän siinä oli käynyt, että tiedote oli useammalla lukematta ja näin ollen lähtöaikojen aikaistaminen ei ollut suurimmalla osalla kisaajista tiedossa. Täytyy todeta, että tästä seikasta olin aika yllättynyt. Muutama toimihenkilökollega tiesi kertoa, että suuntaus on nykyään tämä. Ilmoittautumiset hoidetaan ihan viimeisillä minuuteilla, tiedotteita ei lueta, reittiselostukseen ei tulla jne. Aika ikävä ilmiö. Vaikka kilpailija on ehdottomasti järjestäjäm näkövinkkelistä asiakas, niin toki asiakkaallakin on tiettyjä velvollisuuksia.
Muutenkin tilanne on lipsahtanut tosi oudoksi. Järjestävät tahot pelkäävät paskamyrskyä, joka lähes jokaista kilpailua seuraa, toimihenkilöt arkailevat tehdä päätöksiä ja puuttua asioihin, koska pelätään valituksia ynnä muuta, ynnä muuta. Vaikka kilpailupaikoilla henki on aina ainakin näennäisesti hyvä niin kyllä pinnan alla mielettömästi kuohuu. Skarppaamista olisi jokaisella tasolla.
Tason 2 luokat olivat aika pieniä, jote ne saatiin helposti liikkeelle. Ell oli jälleen mieletömän hidas. Harmittaa se, että perehdytyksessä ei korosteta nopeutta. Jos ell ymmärtäää lajin luonteen, niin hän varmasti kykenee tarvittavat tutkimukset suorittamaan varsin nopeasti. Tällä kertaa ell halusi tehdä Ridgewayn testin kaikille hevosille kaikissa tarkastuksissa. Sehän on ihan ok, mutta jos tarkastusportti ruuhkaantuu, niin ei ehkä tarpeellista. Lisäksi hän kyllä tulkitsi testin tulosta vähän erikoisesti, koska oli kommentoinut ratsastajalle, että sykkeen pysyessä samana ensimmäisessä ja toisessa mittauksessa, niin on kyllä huono juttu.
Muutama ensikertalainen taisi olla mukana ja toiminta vähän sen mukaista. Eikä siimnä mitään, mutta kun vähän ohjeistun nuoria neitokaisia, niin sain osakseni niskan nakkelua. Se pitäisi myös opettaa alkeiskursseilla ja muilla, että mitä ikinä toimihenkilöt sanovat tai ohjeistavat, niin sanomiten otetaan asiallisesti vastaan, kiitetään ja yritetään parantaa omaa toimintaa. Se kai kuitenkin on esimerkiksi selvä, että tarkastusalueelle ei crockseissa mennä.
Hevosia tuli ja me
ni ja tarkastuksessa ei ilmeisesti ilmennyt mitään syytä yhtään hevosta hylätä. Sehän on aina kiva, mutta aika löyhällä arvosteluasteikolla liikettä kuitenkin arveltiin. Nopeudet olivat melko reippaita ja kosteat kohdat söivät kenkiä. Muuta draamaa ei tainnut olla. Kukaan ei eksynyt, pudonnut, kaatunut tai mitään muutakaan erikoista. Kisa eteni jouhevasti ja meillä oli vähän tuuriakin siinä suhteessa, että luokat saapuivat tarkastukseen sopivissa aikaikkunoissa niin suuria ruuhkia ei päässyt syntymään.
Kun ensimmäinen luokka oli valmis, niin toimistossa syntyi pientä paniikkia. Aikoja ei oltukaan syötetty suoraan taulukkoon ja taulukon toimivuuskin oli jäänyt tsekkaamatta, mutta tilanne ratkesi nopeasti ja luokat saatiin siedettävän odotteluajan jälkeen jaettua. Tasolla 1 oli paljon kisaajia ja iloisia ilmeitä tietenkin jokaisella, kun hyväksytty tulos nasahti plakkariin.
Luokka 1 jakoit etenemistään ja viimeiselle lenkille lähti viisi ratsukkoa. Minttu joutui vähän hidastelemaan, sillä ei saanut tulla maaliin ennen tiettyä aikarajaa, koska tavoitteli alle 16 km/h tulosta varmistaakseen kolmannen vaadittavan kvaalin. Nuori ratsastaja ratsasti fiksusti ja rauhallisesti. Aikamarginaalia taisi olla kolme minuuttia. Saana ja Sara häärivät huoltajina ja homma toimi ihan mielettömän hyvin.
Rita halusi ottaa varman päälle ja rauhoitti viimeisen lenkin kokonaisuudessaan. Hevosta tympäisi kiertää samaa lenkkiä kolmatta kertaa, joten sekin vähän hidasti tahtia. Mutta maalilinjan ylittivät hyvävoimaisina, painelivat Mintun ja Rollen tavoin lähes suoraan tarkkiin ja kuittasivat hyväksytyn suorituksen. Ratsukolla on nyt noviisikvaalit kasassa ja voivat alkaa suunnitella kv-debyyttiä.
Tuomaristo teki päätöksen, että palkinnot jaetaan, vaikka yksi ratsukko oli vielä reitillä. Ensimmäisen maaliintulosta oli jo tunti ja keli oli ikävän kolea. Ratsukot pääsivät kotimatkalle. Viimeinen maalintulija palkittiin heti hyväksytyn tarkastuksen jälkeen ja vähitellen me toimihenkilötkin pääsimme kotimatkalle. Hyvissä ajoin olin kotona ja ilta huipentui kisapitzaan, niin kuin asiaan kuuluu. Juttelin vielä illalla Ritan ja Mintun kanssa ja tyytyväisiä nuoria ratsastajia oli kummassakin leirissä.