Harmaassa ja sumuisessa säässä ajeltiin pienessä suihkupullosateessa tallille. Kari oli taas uhonnut heräämisestään asti, että menee selkään vain siinä tapauksessa, että ei sada. Ei kuulemma edes suihkupullosadetta hyväksy. Tähän on tultu.
Mä tein sisähommat ja Kari hääri ulkona. Juotiin kahvit ja teet ja kun aamu valkeni niin Sella haettiin sisälle ja lyötiin satula selkään. GluShut joutuivat nyt toiseen tulikokeeseen. Alkukäynnit asfaltilla ja sitten kiihtyvällä vahdilla mutkikasta kylätietä ja vauhtisuoralla nopeudet nousivat helposti neljäänkymppiin ja kappasta vaan tossut pysyivät kaviossa kiinni. Hokki tuntui purevan ärhäkästi ja kaiken kaikkiaan äijä oli erittäin tyytyväinen palailtuaan tallille. Yksi hokki jäi reitille ja se melkein tiedettiinkin, sillä Kari meni paukauttamaan vasaralla kenkkää sen jälkeen kun hokinreikä oli jo tehty. Sitä ei kenkä kestänyt ja jengat oli menetetty jo sillä hetkellä.
Sella pääsi suihkuun ja sai kiivaan hinkutuksen sen jälkeen. Homma viimeisteltiin hännän ja harjan puunaamisella. Lopuksi loimet päälle ja ja pihalle. Kari lähti hyvillä mielin Saksaan ja mäkin mielessäni toivon, että myös Tatanka saa pian omat liimakenkänsä. Ei tämä nyt ihan sataprossaisesti vielä vakuuta, mutta katsotaan nyt 1-2 kengitysväliä ja sitten ehkä voi sanoa, että olisko tässä nyt toimiva ratkaisu. Muutama juttu toki mietityttää, mutta niin kai kaikessa.
Iltatallissa ei ollut mitään ihmeellistä. Jossain kurakossa Sella oli loimineen piehtaroinut ja sainkin ripustella kaksi ihan märkää loimea kuivariin. En vaan uskaltanut jättää puhkua yöksi päälle, mutta ainakin märät varusteet pääsivät roikkumaan ilmavaan tilaan.