Yllättäen sitä lunta alkoi sitten tulla. Koko alkutalvi on lunta vinguttu, joten nyt sitä sitten tuli koko odotetun ajan puolesta. Liikenne kaikkialla ihan solmussa ja jos ei tässä kohtaa hevosella ole ollut tilsakumeja ja hokkikenkää, niin paha näinä päivinä on perinyt.
Tiistaina Kaisa kävi meillä raspaamassa ja rokottamassa. Hyvin meni ilman rauhoitustakin. Ensin Sella, joka asian ottaa aikuiseen malliin ja Tatanka sitten perässä jaksoi homman melkein loppuun asti. Kummallakaan ei mitään merkittävää. Tatankalla alkaa hampaat vaihtua.
Keskiviikkona piti tulla kuivikekuorma, mutta eipä sitten tullut, koska virolaiset eivät uskalla ilmeisesti poistua asfaltilta, jos maassa on lunta. Pihaan on ajettu monen monituista kertaa, mutta kuorma-autolla sinne ei nyt sitten tohdittu ajaa, edes yläpihalle. Joten nähtäväksi jää, koska pääsevät tulemaan. Ehkä keväällä sitten.
Hyvä uutinen on se, että kun lumi tuli, niin pellolle pääsee taas lunta pöllyttämään. Jos se nyt vaan pysyisi maassa. Ja saisi toki pysyä.
Rita on treenannut tunnollisesti ja inhimillisiin aikoihin, toki kammottavia kelejä uhmaten. Sara uhmannut niitä kelejä kaiken lisäksi älyttömiin kellonaikoihin ja pikkulikat ottavat rennosti lomamatkalla, joten Turunen on päässyt Metukan selkään. Toivoin videomateriaalia, mutta eipä ole näkynyt. Jos pitkäkintulla olisi kannukset, niin ne varmaan löisivät kipinää hakatessaan jäisen tien pintaan. Pimeässä voisi näyttää hyvältä. Vähän niin kuin Hopolla aikanaa asfaltilla löivät hokit kipinää….. oi niitä aikoja.