Satu ja Rita hoitelivat tallihommat. Vettä satoi ihan koko päivän, eikä mitenkään ihan vähää. Hienoinen lumikuorrutus suli pois ja moni aiemmin liippaantunut alue muuttui jääkentäksi. Iltatallin aikaan Sara hevosineen saapui paikalle. Heppu pääsi karsinaansa ja iski kiinni heiniinsä. Tatankaa kiinnosti kovasti uusi karsinanaapuri ja Sella happamana mulkoili omalta taholtaan. Sandroa vähän hämmensi nukkua hevosten seinän takana ja kun tallista kuului kopinaa, niin sen piti aina valpastua. Saran kanssa vaihdettiin vielä kuulumiset ja toivotettiin hyvät yöt. Kaikesta päätellen saivat kuitenkin ihan hyvin unen päästä kiinni untuvapeiton alla.
Satuin lukemaan HU:sta Elmo Jankarin blogikirjoituksen otsikolla ”He too”. Juttu nyt ei ollut mikään veret seisauttava, mutta hyvä pointti oli se, että todistelua ja perusteluja vaaditaan aina siltä, joka kulloinkin joutuu sosiaalisessa mediassa yleisön hampaisiin. Perättomia lausuntoja voi antaa, puolitotuuksia puhua totuuksina ja suoranaisesti valehdella, mutta näihin valheisiin joutuu aina vastaamaan se, johon ne kohdistuvat. Liitto on korostanut etiikkaa, arvoja ja moraalia, mutta ei kuitenkaan tunnu näkevän edes sisällä organisaatiossaan tapahtuvaa epäeettistä toimintaa. Toki näissä jutuissa on hankalaa se, että eettiset ja moraaliset kysymykset ovat hyvin henkilökohtaisia. Maassa maan tavalla on yksi ohjenuora ja se, että näin on aina ennenkin tehty. Toisaalta, noissakin perusteluissa on omat vahvuutensa. Kaikki me kaiketi mielestämme toimimme oikein. Oikea tai väärä ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen juttu ja onko minun oikea sen oikeampi kuin jonkun toisen? Ehkä näitä pitää jokaisen mielessään pohtia. Sitä oikeaa ja väärää.