Kari kiirehti aamulla laittamaan hevosia ulos ja puuhaamaan omia puuhiaan, kuten uudelleen kiinnittämään Sellalle yhtä liimakenkää murtuneen tilalle ja lyhentämään Tatankan kavioita. Mä keittelin kotona riisipuuron ja kun aamupala oli syöty niin ajeltiin Saran ja Sandron kanssa tallille.
Sella ja Heppu laitettiin valmiiksi. Sara sai perehdytyksen ja seikkaperäiset käyttöohjeet ja nousu ratsaille. Kari kipusi Hepun selkään. Ja sitten ei muuta kuin liikkeelle. Heppu ja Kari tekiät lähinnä verkat edellisen päivän jälkeen, mutta Sella sai tehdä ihan kunnolla hommia. Asken oli kepeä ja tuuli ujelsi ratsastajan korvissa. Aurinko nousi upean punaisena ja keli oli rapsakka pienestä pakkasesta johtuen. Pirteinä olivat pollet ja pieni hikikin tuli pintaan. Kahden kieppeillä hommat oli tehty. Hevoset ja ratsastajat olivat tyytyväisiä ja katsotaan nyt, milloin Sara ehtii seuraavan kerran Sellan selkään ja sen myötä jonnekin pieniin kisoihinkin. Ihan kivasti toimivat yhdessä. Sella ei tosin tarjonnut kovin kummoista ohjelmaa, joten ehkä Sara sai vähän liian kesyn kuvan.
Hevoset nakersivat karsinoissa heiniään ja me ihmiset juotiin glögit ja syötiin pipareita. Sandro riekkui omiaan ja mä lähdin kotiin päästämään koiraa pihalle. Kolmelta saapui Hepun kyyti ja Team Töppärä kiirehti kotiin katsomaan ilotulituksia ja valamaan tinaa ja tekemään ties mitä uuden vuoden taikoja.
Vähän ennen kuutta me ajeltiin tallille ja otettiin hevoset sisälle. Rauha oli maassa. Jymyä ja pauketta kuului jo, mutta eipä se ketään haitannut. Hevoset tulivat rauhassa sisälle. Oltiin peitelty ikkunat ja yövalo jätettiin päälle sekä radio. Satu oli lähistöllä passissa, jos jotain mahdotonta tapahtuisi, mutta ei tapahtunut. Kun kello tuli kuusi niin välke ja pauke alkoi, mutta ei se oikein edes kuulunut talliin. Kun lähdettiin, niin pauke alkoi naapurista ja Pedro vähän pelästyi, mutta ei mitään hirvittäviä traumoja sekään saanut.
Kotona taidettiin sipata yhdentoista kieppeillä sohvalle ja kolmelta kömmittiin sänkyyn. Kotimatkalla sentään nähtiin Järvenpään ilotulitusnäytös, joka ammuttiin jo seitsemältä. Olisihan nuo ilotulitteet hienoja katsella, mutta on ne elukoille vähän liikaa. Eipä haittaisi, vaikka niiden ammuskelu rajoitettaisiin tietyille järjestöille tai siirryttäisiin laser-juttuihin. Meillä ei onneksi mitään paniikinomaista pelkokäytöstä ole, mutta aina vaatii pientä ylimääräistä huomioimista tämä aika vuodesta. Jyskyä kuitenkin tulee ainakin viikon verran, joten vähän pitää olla varuillaan.
Niin se vain tämäkin vuosi loppui ja toivottavasti seuraava on parempi! Ei paljoa huonompi ainakaan voi enää olla.