Tein taas tyhmyyksissäni tiivistetyn työpäivän papereita tihrustaen ilman yhtäkään taukoa. Niska ja pää kiittivät, kun lähdin kotiin. Kävin kuitenkin vähän tutkittavana ja jos joku nyt on varmaa niin se, että kuuppa pitäisi olla kunnossa. Fyssari keksi kokeilla perinteisen OMT:n lisäksi akupunktiota. Siitä taitaa olla 20 vuotta, kun migreeniin kokeiltiin ja en ole erityisemmin vakuuttunut. Hopohan oman mielipiteensä kertoi aikoinaan, kun sille vähän yritettiin tarjota laadukasta hoitoa. Pamautti ensin palo-ovesta läpi ja seuraava latinki lähti sitten hoitavaa henkilöä kohden. Itse käyttäydyin maltillisemmin. Aikaa siinä kuitenkin paloi ja kun pääsin tallireissulle, niin olikin jo pimeä ja homman kruunasi jäätävä tihku, joka liimautui mukavasti tien pintaan. Oiva keli kitkoille.
Tallilla kaikki oli hyvin. Urholla oli aamulla ollut vähän jalat turvoksissa, mutta liikuskelu pihalla oli sulattanut nilkat siroiksi. Hommahan meni muutenkin taas putkeen. Ensin eivät suostuneet tulemaan kutsusta sisälle. Aloin laitella heiniä ja vesiä ja juuri kun olin kentän takana säkkini kanssa, niin eivätkös hyväkkäät päättäneet, että no nyt me lähdetään. Siinä viuhahti kaviokasta ohi molemmin puolin ja lumi vaan pölisi. Hetken päästä jytisi jo tallin käytävällä. Kas kun eivät kaikki tunkeneet samaan karsinaan! Kun sain harpottua itsekin tallin ovelle, niin johan sieltä Urho tuli kipakasti pakittaen pihalle. Komensin sitä, että odottaa ja Hopoa yritin etäohjailla, mutta niinhän siinä kävi, että jäin mukavasti nurkkaan sen perseen taakse. Se jos mikä on paikka, johon ei kannata hommautua. Onneksi kupissa oli jo sapuskat valmiina, niin huomio oli keskittynyt sinne. Lopulta sitten avasin Urhon kopin oven ja annoin sillekin luvan tulla sisälle. Tuumailin siinä, että kun nyt olisin sopivasti ottanut osumaa joko siellä pihalla säkkini kanssa tai karsinassa, niin aamuun olisi ollut aika pitkä aika.
Kotimatka sujui rauhallisemmin. Tosin tuumailin, että ikävä on, miten ihmisten omaisuus ei ole enää tihulaisilta suojassa. Ridasjärven tiellä on viikon verran ollut auto ojassa. Joka päivä siitä on hajotettu jotain. Takaluukussa on ollut iso laatikko, jota on yritetty takalasin hajotuksen jälkeen saada pihalle. Ei ole onnistunut. Lopulta on väännetty takaluukkukin auki ja nyt on laatikko saatu nyysittyä. Jotenkin raivostuttavaa. Eipä silti, että ikinä jättäisin autoani mihinkään ojaan viikoksi, mutta en silti hyväksy sitä, että vandaalit pistävät tuulemaan. Ei olisi kyllä mulle tullut elämän missään vaiheessa mieleen, että kävisin kääntämässä ojaan ajaneesta autosta kaiken, minkä irti saa.