Tympeä viikko. Vettä satoi oikeastaan joka päivä aamusta iltaan ja kaikki lumi on sulanut pois. Jäljellä on jäätikköiset pihat ja pikkutiet, mutta muuten näyttää ihan lokakuulta. Pellot lainehtivat vedestä ja jokien pintakorkeudet ovat huipussaan. Faija edelleen sairaalassa. Monella muullakin terveydellisiä ongelmia joko itsellä tai hevosella. Ja ainakin hevoset ovat paksuja, kun liikuttaminen jatkuvassa sateessa jäätiköllä ei välttämättä riitä motivoitumaan. Mielenkiintoinen kisakausikin alkamassa, sillä ei varmaankaan tarvitse pelätä, että liian kovat pakkaset kiusaavat alkuvuoden kisoja.
Satu oli bookattu tekemään tallihommia, mutta yllättäen hänen puutarhurihommansakin saivat vielä jatkoaikaa. En tiedä kuinka usein pihahommia on tehty tammikuussa. Noh, Satu sitten urakoi ja Ritalla oli paljon iltatalleja. Sopi meille, sillä olimme töiden jälkeen aina niin poikki, että suurin piirtein nukahdimme sohvalle ja sitten joskus kahden kolmen jälkeen kukuttiin hereillä. Positiivinen asia on se, että jos menen yhdeksäksi töihin, niin saan liikkua valoisassa kotipihasta työpaikalle asti.
Hevosilla kaikki hyvin, mutta kyllä kai tuo sateessa seisominen ja osin mudassa kahlailu kypsyttää niitäkin. Kenttä on käyttökelvoton, niin kuin vähän kaikki muutkin paikat. En tiedä, toivoisinko tässä vielä pientä jälkitalvea, vai varhaista kevättä.