Pidin etäpäivän ja näin ollen pääsin jo neljältä lähtemään liikenteeseen. Taivaanranta hehkui punaisena parin asteen pakkasessa ja vielä sain tallin pihassa otettua pojista kuvan valoisan aikaan. Näin se talven selkä vaan alkaa taittua.
Viikonloppuna viedyt kuuset on lähes kaluttu loppuun. Satu oli päivällä havainnoinut, että liikkuvat kyllä todella paljon ja sen näkee lumesta, että paljon on poljettu ja rempattu. Mietin vaan, että voi sitä päivää, kun Sella pääsee pistämään poikiin vauhtia. Sen jälkeen ei suuremmin seisoskella. Sessukka on nyt joutunut tarhaamaan aika pienessä tilassa ja viimeisen kuukauden yksinään, joten kyllä vauhtia piisaa, kun kotiin tulee. Vähän oikein jännittää.
Touhuilin poikien kanssa hetken, tsekkasin paikat, tsekkasin hevoset ja otin ne ajallaan sisään Heidin herkkupöytien ääreen. Hopon kanssa tehtiin meidän tavanomaiset venytykset. Jotenkin papparainen on hellyyttävä, kun venyttelee yksinään aina ennen ja jälkeen yhteisen tekemisen, kun kuvittelee kai, että sillä metodilla porkkana ilmestyisi jostain sen suuhun. Kohtuus kaikessa. myös porkkanoissa.
Kotimatkalla mietin taas syntyjä syviä. Tällä kertaa pohdin sitä, että olen joskus pitänyt Suomen Matkaratsastusseuraa dinosauruksena, mutta tämä alkanut vuosi on osoittanut, että kyseessä taitaa kuitenkin olla maan innovatiivisin matkaratsastusseura. Porukka näyttää tajunneen kristallin kirkkaasti sen, mikä on seurojen tehtävä: kehittää seuratason toimintaa, järjestää jäsenille yhtä ja toista etua ja hyötyä ja tällä systeemillä lisätä uusien harrastajien intoa liittyä seuran jäseniksi. Toivon todella, että SuMaRa Cup kerää innokkaita osallistujia. Seura on aina mielestäni profiloitunut juuri tason 1 ja 2 harrastajien toimintaa tukevaksi ja nyt mielestäni ovat entistä selvemmin tehneet tämän seikan tietäväksi. Lisäksi seura on ottanut hienolla tavalla haltuun KIPAn, Trackerit ja kaikki muutkin uudet tuulet. Kertoo jotain siitä, että on oikea ja aito tahtotila viedä lajia eteenpäin. Samalla tietenkin kehittää oman seuran toimintaa ja saada niitä kaivattuja kultahippusia, eli uusia jäseniä. Eletään aikoja, jolloin moni miettii kannattaako urheiluseuroihin yleensäkään kuulua, kun maksut on kovia ja edut vähäisiä. SuMaRa oli aikoinaan meidänkin kasvattiseura ja mukava on katsoa sivusta, miten viimeistään nyt seura on nousemassa uuteen nousuun.