Kesäinen keli ja hyvin saatiin taas tallilla tehtyä hommia. Sellan kanssa pyörin kentällä ja tämän jälkeen Tatanka pääsi myös kentälle, tosin omiin nimiinsä. Kenttä on ihan erinomaisessa kunnossa, joskin se pitäisi lanata, että orastava ruohottuminen saataisiin taas keskeytettyä.
Liikutuksen jälkeen Sella halusi luonnollisesti piehtaroida ja heti perään maassa pyörivät myös Nadir ja Tatanka. Se vaan on niin, että hevosien katseluun ei kyllästy ikinä. Sama asia koskaa joutseniä. Takapellolla majailevat kymmenen joutsenta ilahduttavat mua joka kerta kun tallilla käy. Niiden lätäkkö pienenee vauhdilla ja varmaan jonain iltana ovat poissa, kun tallille mennään.
Tytöt tekivät viimeistelyharjoituksiaan ja mä ähersin taas NBCH-kilpailujen kulisseissa. Saatiin laitettua kutsu iranilaiselle vetille menemään ja muutama muukin kirjallinen tuotos aikaiseksi. Juuri kun olin puolen yön aikaan aikeissa vetäytyä, niin JFF ilmoitti lähes tippa linssissä, että he ovat pakotettuja perumaan parin viikon päästä suunnitellut kisat. Reiteille on talven myrskyissä kaatunut satakunta puuta ja lisäksi suurin osa reiteistä on 30-40 sentin lumen ja jään alla. Ei siis ole mitään mahdollisuutta saada kisoja pidettyä. Niin harmillista ja JFF lähinnä surkutteli kilpialijoiden puolesta ja minä hänen puolestaan. Pidän kyllä hepusta suunnattomasti. Keskustelumme loppuvaiheessa toivoakseni rakkaan ystäväni fiilikset olivat vähän paremmat. Eihän noille mitään voi. Mennyt talvi oli kuulemma Norjan pahin 15 vuoteen. Tilanteen näin ollen mullekin tulee vähän välempi kevät kun en nyt sitten lähde parin viikon päästä Osloon.