Aamulla hain raksamiehen hommiin ja päivä meni enemmän tai vähemmän aitaa nikkaroidessa. Mitä tahansa Pedron vuoksi. Ei hyvita enää saada heippa-lappuja naapurin rajoittuneilta city-ihmisiltä. Heitä kun rassaa, että koira piipahtelee heidän puolellaan.
Samaan aikaan toisaalla ensimmäinen porukka lähti ajelemaan meitä kohti ja ennen kahdeksaa ja neljältä pidettiin tauko aitahommista ja ajeltiin tallille. Kari ei jaksanut lähteä naispaljouteen, vaan pisti mukaan raksapojan, joka samalla reissulla nappasi tallilta tolppia, joita käytetäänkin nyt kotona aitahommeleihin. Noh, kaveri iski samalla eissulla silmänsä Naridiin ja ilmeisesti vähän myös Saraan. Ihmetteli samalla ääneen, että miksi emme hae Egyptistä kunnollisia hevosia. Yritin selittää, että ei se ole ihan niin yksinkertaista. Kaveri oli kuitenkin kiinnostunut touhusta ja harmitteli, että ei pääse reissuun mukaan. Mutta eipä siinä, ainahan huoltoapua reissuissa tarvitaan. Nuori salskea, eläinrakas kaveri kantamaan kamoja ja vesiä ja taluttelemaan hevosia kelpaa jokaiseen tiimiin! Ehkä sitten seuraavalla kerralla.
Sara ja Heli jäivät tallille yöksi, Rita ja Taina yöpyivät kotonaan ja Marikan poppoo lähihotellissa. Sara otti kymmeneltä tammat ja yövieraan sisälle. Sella oli näyttänyt tulokkaalle taas todella huonoa naamaa. Nadir jäi Hypnozen kanssa pihalle. Sara haluaa pitää hevosensa pihalla ja ei se pahaa Nadirillekaan tee, koska seuraava päivä menee kopissa seisten ja tämäkin päivä meni jo osin matkustaessa ja helteisessä säässä. Oli ollut puhe, että pidetään vielä joku Skype-palaveri, mutta me oltiin kiinni aitahommassa ja tytöt halusivat ajoissa nukkumaan, joten peruttiin se. Luulen, että kaikki asiat oli jo puhuttu ja pohdittu moneen kertaan. Laitoin yöllä vielä jokaiselle pienen viestin aamulla luettavaksi. En oikein saanut nukuttua vaan mietin tulevaa kisaa. Jokaisen kohdalla on muutama asia, joka aina huolettaa ja sitten taas toisaalta jokaisella on myös omat vahvuutensa. Toivon kovasti hyväksyttyä tulosta jokaiselle, mutta kun kyseessä on neljä ratsukkoa, niin riski on iso, että tavoite ei kaikilta täyty. Ja varsinkin kun matkat ja vauhdit kasvavat, niin suorittaminen tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi.
Joskus kolmen jälkeen sain unen päästä kiinni. Unia en nähnyt, mutta kun univelkaa on jo muutenkin, niin ei uni kovin levollistakaan ollut.