Uni oli taaskin kateissa ja kolmen jälkeen heräilin tunnin välein. Pelkäsin kai, että nukkuisin pommiin tai jotain.Mulla oli ikkuna auki ja linnut lauloivat villeinä. Ehkä sitten heräolin siihen.
Vähän ennen kuutta väänsin itseni kuitenkin ylös sängystä ja aloin puuhaamaan kisapäivää. Tytöt olivat heränneet jo aikaisemmin ja olivat sovitusti puoli seiskalta venuella. Siitä se homma sitten lähti rullaamaan. Edellisen päivän jännitys oli jalostunut ja ilmeni nyt tietynlaisen määrätietoisuutena. Ja yllättävää kyllä olin itse aika levollinen myös. Kyllä mä näiden nuorten tekemisiä aina jännitän. Tuloksiss kuitenkin joka kerta mitataan se työ, mitä on yhdessä tehty.
Vaiherikas, helteinen ja upeä päivä, joka päättyi siihen, että koko nelikko seisoi palkintojenjaossa hienot uudet siniset paidat ja vuosi sitten hankitus valkoiset housut jalassa. Hienon näköistä ja toki olin valtavan ylpeä suojateistani. Se tehtiin, mitä oltiin menty tekemäänkin, eli jokainen sai kiikuttaa kotiin hyväksytyn suorituksen. Kauden varsinainen avaus meni siis juuri niin kuin pitikin. Sijoituksellisesti odotin ehkä vähän parempaa, mutta monia tekijöitä oli taas vaikuttamassa, joten tämä oli kyllä arvosanaltaan hyvä suoritus. Enemmän kisasta löytyy Tien päällä-osiosta.
Kari hoiteli kotona hevoset ja oli kaiken muun ajan töissä.